Bokeh terminä juontaa juurensa japaninkielestä - se on japaninkielinen nimitys sumentamisesta. Parhaiten Bokeh-efekti tulee esiin kuvissa joissa on esimerkiksi pieniä valonlähteitä pimeässä - kun kamera on tarkennettu etualalle, taustan valonlähteet muuttuvat kookkaiksi sumeiksi valopisteiksi.
Sumennus siis käytännössä tarkottaa syväterävyysalueen ulkopuolelle jäävää epätarkkaa, sumeaa, aluetta. Sitä voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi ohjatessa katsetta olennaisimpaan, tarkennettuun osaan kuvassa. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi potrettikuvissa missä kohde halutaan saada erottumaan taustasta vaikkapa kaupunkimiljöössä. Bokeh-efektiä voidaan kuitenkin käyttää myös monella muulla tavalla, ja tässä artikkelissa esittelemme niistä yhden.
Askarteluharjoitukseen käy periaatteessa mikä vaan kamera manuaalitarkennuksella (puhelimilla voi joutua hieman tutkimaan asetuksia että löytyy kuinka automaattitarkennuksen saa pois käytöstä harjoittelun ajaksi), mutta parhaan tuloksen saat seuraavilla tarvikkeilla:
Ensimmäinen vaihe askartelussa on päättää minkälaisia kuvioita sumennukseen halutaan. Esimerkissä käytetään sydäntä, mutta mikä vaan suhteellisen yksinkertainen kuvio toimii yhtä hyvin.
Nyt on aika piirtää objektiivin ääriviivoja myöten ympyrä paperille. Paperille piirretty ympyrä voi olla hieman suurempi varmuuden vuoksi, mutta mahdollisimman lähellä. Se kiinnitetään myöhemmin hellästi teipillä objektiiviin ja tärkeää on ettei valoa tule reunoilta sisään.
Seuraavaksi piirretään valittu kuvio paperille, ja leikataan kuvio paperista irti. Pidä kuvio pienenä. Muista pitää kuviot sen verran pieninä että ne mahtuvat ympyrän muotoon alueelle joka mahtuu ikään kuin suotimeksi linssin päälle. Lopputuloksena tulisi olla ympyräksi leikattu paperi, jossa on halutun kuvion muotoinen pieni reikä.
Kun kuvio on piirretty ja leikattu, kiinnitä leikattu paperi objektiivin päälle niin että ainoa reitti valolle kulkea on kuvioon leikatun reiän kautta. Kun paperi on paikallaan, ota esille värikkäät valonlähteet ja käy rohkeasti testailemaan!
Kolmanneksen sääntö on kuvataiteessa ja valokuvauksessa käytetty ohjesääntö, jonka uskotaan tuovan kuvaan lisää jännitystä ja energiaa verraten kuvaan jossa kohde on keskitetty. Kolmanneksen säännön perusidea on että kuva on jaettu yhdeksään yhtä suureen osaan käyttäen apuna kuvitteellisia (siinä mielessä että niitä ei tulosteta itse lopputulokseen) apuviivoja. Näiden viivojen risteyskohtia kutsutaan power pointeiksi, tai crash pointeiksi eli "voimakohdiksi" tai "törmäyskohdiksi". Kohteen ei kuitenkaan ole pakko olla juuri viivojen risteyskohdassa kolmanneksen säännön hyödyntämiseksi, ja ohjesääntöä tulisikin käyttää enemmän suuntaa-antavana työkaluna kuin tiukkana kaavana josta ei voi poiketa.
Varhaisimmat maininnat kolmanneksen säännöstä löytyy Wikipedian mukaan John Thomas Smithin teoksesta Remarks on Rural Scenery vuodelta 1797. Teoksessaan Smith keskustelee Sir Joshua Reynoldsin pohdinnasta valon ja pimeyden suhteesta maalaustaiteessa. Vaikka alkukipinä löytyi Reynoldsin pohdinnoista, se oli Smith joka jalosti idean pidemmälle ja nimesi sen "Rule of thirdsiksi" eli kolmanneksen säännöksi.
Reynoldsin alkuperäisissä pohdinnoissa keskityttiin enemmän juuri valon ja pimeyden suhteeseen. Alkuperäinen ajatus maalaustaiteen kolmasosista saattoi olla käytännössä maalauksen osien mitoittaminen niin, että maata, merta ja taivasta on kuvassa kutakuinkin yhtä paljon.
Kolmanneksen sääntöä voi hyödyntää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla - edes taivas ei ole rajana. Hyviä ideoita ja inspiraatiota alkuun löytyy helposti googlen kuvahausta hakusanalla "rule of thirds". Hakutuloksia katsellessa on helppo jo ensisilmäyksellä huomata kuinka valtava määrä erilaisia toteutustapoja on kuvaustyylistä riippumatta, aina maisemista lemmikkikuviin ja vaikka mihin.
Järjestelmäkameroissa usein on ruudukko kuvan helpompaa asettelua varten. Jos se ei ole automaattisesti käytössä, ruudukon saa käyttöön säätämällä kameran asetuksia.
Kameroissa voi olla monenlaisia ruudukoita, mutta perus kultaisen leikkauksen hahmottamiseen paras on yksinkertainen 3x3-ruudukko joka jakaa kuvan juuri sopivasti yhdeksään yhtä suureen osaan.
Jos kuvaustyyliin kuuluu jättää croppausvaraa, tai muuten haluaa viimeistellä asettelun vasta jälkikäsittelyssä, niin siihen löytyy helpot työkalut useimmista laadukkaista kuvankäsittelyohjelmista kuten Adobe Photoshopista ja Affinity Photosta.
Helpoin tapa saada kolmanneksen sääntöön soveltuva ruudukko käyttöön Affinity Photossa on avata View-osiosta Guides manager (kuvassa) ja määrittää sieltä 3x3-ruudukko valitsemalla kolme riviä ja kolme pylvästä.
Kolmasosien sääntö on yksinkertaistettu versio kultaisesta leikkauksesta, mutta mikä on kultainen leikkaus? Siinä missä kolmasosien säännössä kuva on jaettu pystysuunnassa ja vaakasuunnassa kolmasosiin, on kultaisen leikkauksen kaava hieman monimutkaisempi. Kultaisessa leikkauksessa lyhemmän osan suhde pidempään on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, eli 1:0,618 ja 1,618:1. Meidän valokuvaajien onneksi tuota matematiikkaa ei tarvitse ulkoa muistaa, eikä varsinaisesti pitää edes mielessä, sillä kameroista usein löytyy asetuksista apuviivat kultaiselle leikkaukselle aivan kuten kolmansien säännöllekin. Joskus ymmärrystä kuitenkin helpottaa tietää millä perustein viivat on vedetty, ja tällä kertaa ne tulevat antiikin Kreikasta, vielä tarkemmin antiikin Kreikan matemaatikoilta.
Kultainen leikkaus eli "Golden Ratio" on siis käytännössä mainittu asioiden suhde toisiinsa nähden, joka on todettu ihmissilmää miellyttäväksi. Valokuvauksessa se tarkoittaa tärkeimpien elementtien asettelua leikkauspisteisiin, mutta sitä hyödynnetään myös mm. arkkitehtuurissa ja jopa säveltämisessä.
"Kultaisen leikkauksen" alkuperä on kultaiseksi spiraaliksi kutsutussa logaritmisessa spiraalissa jonka mittasuhteista löytyy jatkuva suhde eli ns. kultainen leikkaus. Tuo spiraali tunnteaan myös nimellä Fibonacci's spiral / Fibonaccin spiraali. Se piirtyy Fibonaccin lukusarjaa (Fibonacci sequence) käyttäen, Fibonaccin lukusarjassa seuraava numero on aina kahden edellisen summa.
Internetistä löytyy kauniita, hämmentäviä ja huvittavia kokoelmia maailmalta bongatuista kultaisen leikkauksen todentumista aina hurrikaanien sääkartoista kotiloihin ja Donald Trumpin hiuksiin asti. Googlen kuvahaku paljastaa nopeasti sadoittain vastaavia esimerkkejä luonnosta, historiallisista rakennuksista, ja jopa kauneusihanteista - tunnettujen näyttelijöiden kasvonpiirteistä sekä historiallisesti merkittävistä potrettimaalauksista.
Apuviivat kuvatessa auttaa paljon, mutta jälkikäsittelyssä voi myös korjailla ja hioa. On myös fiksua kuvata hieman laajemmin, siltä varalta että haluaa hieman leikkausvaraa - tällöin kultaisen leikkauksen miettiminen myös jälkikäsittelyssä on tarpeen.
Affinity Photo -kuvankäsittelyohjelmasta löytyy Crop-työkalulle "Golden Spiral" overlay joka auttaa hahmottamaan kultaisen leikkauksen spiraalin avulla. Säästääkseni kallisarvoista aikaanne kerron jo nyt, että spiraalin saa valittua käyttöön joko valitsemalla alasvetovalikosta, tai painamalla Control + O, ja kun spiraalia haluaa kääntää, se tapahtuu painamalla Shift + O.
Sofia on pirtsakka rohkea valokuvaajaäiti Kotkasta. Tykkää haastavista kuvauksista. Toteuttaa työn ja kotiarjen pyörittämisen lomassa taiteellista puolta. Silloin tällöin Sofia järjestää myös erilaisia kuvausalan koulutuksia ja workshoppeja. Sosiaalisessa mediassa Sofiaan saattaa törmätä Facebookissa, Instagramissa, sekä Youtubessa. Sofialla on myös omat nettisivut, mutta fyysisesti kuvaukset tapahtuu Sofian kahdella studiolla Karhulan teollisuuspuistossa, tai studion ulkopuolella Kotkan alueella, sekä tarpeen tullen myös pidemmillä matkoilla ympäri Suomen.
Sofian innostus valokuvaukseen syntyi jo todella varhain isoisän kautta - Sofian isoisällä oli tapana kuvailla paljon. Valokuvauksesta löytyi oiva väylä itseilmaisuun, johon Sofia ei omien sanojensa mukaan kokenut olevansa tarpeeksi hyvä esimerkiksi kuvataiteiden parissa. Isoisän kanssa kuvaillessa kauniiden asioiden taltiointi onnistui kuvataiteellisista puutteista huolimatta.
"Oon pitäny kaikkii ihmisiä tosi kuvauksellisina, jokainen ihminen on kuvan arvoinen. Näen ihmisissä kauneutta ja halusin päästä kameralla tallentamaan sen kauneuden siinä henkilössä minkä nään."
— Valokuvaaja Sofia Virtanen
Intohimo kauniiden asioiden taltiointiin ei ole kadonnut vuosien varrella mihinkään - taltiointi on vaan muuttunut helpommaksi. Nykyäänkin Sofia pitää jatkuvasti silmät auki kaupungilla kävellessä ja lenkillä tarkastellen ympäristöä, pysähtyen taltioimaan puhelimella mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia. Siitä huolimatta Sofia pitää itseään ensisijaisesti muotokuvaajana, ja nauttii erityisen paljon ihmisten kuvaamisesta. Sofia näkee kaikissa ihmisissä kauneutta, ja haluaa ikuistaa sen kameralla taltioiden.
Dokumentointikeikalla tulisi aina olla kaksi kameraa mukana. Vararunko on elintärkeä koska ikinä ei tiedä milloin tekninen vika tai jonkinlainen vahinko sattuu. Aina pitäisi olla varasuunnitelmat b, c ja d. Sofian omasta kamerarepusta löytyy aina kaksi kameraa, ja niiden kaverina on useita eri objektiiveja eri polttoväleillä erilaisten tilanteiden taltiointiin.
Vuodenaika ja vuorokaudenaika on syytä huomioida kuvauksia suunnitellessa. Suomessa valoisa aika on valtaosan vuodesta hyvin rajallista, joten lisäsalamavalolle käyttöä on usein. Erityisesti kirkot voi olla tosi pimeitä talviaikaan, jolloin voi olla todella vaikeaa saada kunnollisia kuvia pelkällä luonnonvalolla. Myös vaihtelevissa lämpötiloissa ja olosuhteissa on syytä varautua vara-akuilla niin kameroihin kuin lisäsalamoihinkin.
Oma pukeutuminen tulee suunnitella huolella niin että se on tarpeeksi lämmin, mutta samalla myös tapahtumaan sopivan asiallinen ja käytännöllinen niin että siinä on hyvä työskennellä.
Kuvauksista hieman riippuen voi myös omia eväitä olla mukana. Samoin lepo on tärkeää, kahdentoista tunnin kuvauskeikat parin tunnin yöunilla tuntuu todella pitkiltä. Muista kunnolliset yöunet ennen keikkapäivää.
Kaikista tärkein vinkki kuitenkin on, että oma välineistö tulee tuntea läpikotaisin, niin että voi tarvittaessa kuvata vaikka silmät kiinni pimeässä. Tällöin välttyy monelta kiusalliselta tilanteelta.
Muotokuvauksia varten Sofialla on käytössään kiinteä 50mm objektiivi sen valovoimaisuuden ja syväterävyyden takia. Toinen merkittävä ominaisuus kyseisessä objektiivissa on ettei se vääristä mittasuhteita lainkaan, toisin kuin vaikka laajakulmaobjektiivit.
Kauempaa tapahtuvaa kuvaamista varten Sofian kamerarepusta löytyy 70-200mm objektiivi joka mahdollistaa zoomailun ja kauempaa kuvaamisen esimerkiksi tilaisuuksissa joissa kuvaajan liian lähietäisyydellä työskentely haittaisi tilaisuuden kulkua.
Mainittujen lisäksi kolmantena työkalupakkia täydentää 24-70mm "joka paikan höylä" objektiivi välimuotona kahdelle muulle. Näillä kolmella hääkuvaukset sujuu.
Dokumenttikuvaus häissä tarkoittaa kuvaajalle noin kahdeksan tunnin yhtämittaista kuvauspäivää, mutta itse työ alkaa jo huomattavasti aiemmin tapahtuvasta suunnittelusta. Sofia tapaa hääparin ensimmäisen kerran vähintään kaksi viikkoa ennen hääpäivää / kuvauspäivää. Suunnittelupalaverissa hääpari tutustuu kuvaajaan ja kuvaaja hääpariin, samalla käydään läpi pukeutuminen, kuvausympäristöt, paikat, aikataulut, vierasmäärät, tapahtumat ja toiveet.
Kaiken suunnittelun jälkeen Sofia vielä varmistaa ennen hääpäivää että kaikki todellakin on valmiina, kalusto toimii ja kuviot on selkeät. Sovitusta aikataulusta riippuen yleensä kuvauspäivä alkaa kirkolta. Kirkkokuvausten jälkeen Sofia karkaa hääparin mukaan ennalta sovitulle kuvauspaikalle ottamaan viralliset muotokuvat.
Muotokuvausten jälkeen seuraa ohjelmassa saapuminen juhlapaikalle missä vieraat jo odottavat hääparia. Juhlavieraat vastaanottaa hääparin, ja siitä edetään onnittelujen, alkumaljojen ja alkupuheiden jälkeen kohti ruokailua. Ruokailussa valokuvaaja tyypillisesti ruokailee häävieraiden kanssa samassa tilassa muiden mukana, mikä varmistaa että valokuvaaja näkee ja saa taltioitua mahdolliset tärkeät tilanteet ja tapahtumat ympärillä.
"Riippuen siitä minkälaisen paketin hääpari on valinnut kuljen koko päivän kamera kädessä, ja olen kokoajan skarppina seuraamassa tilanteita ympärillä dokumentoiden kaikki tärkeät tilanteet ja tapahtumat talteen."
━ Valokuvaaja Sofia Virtanen
Ruokailun jälkeen häissä yleensä tapahtuu jonkinlaista kuvattavaa ohjelmaa, esityksiä tai seuraleikkejä. Vaikka jokaiset häät ovat omanlaisensa, on Sofialle yli viidentoista vuoden hääkuvailun aikana syntynyt melkoisen hyvä käsitys siitä minkälaisella kaavalla tapahtuma etenee. Teknisen osaamisen lisäksi hääkuvauksissa myös sosiaalinen puoli korostuu ja valokuvaajan tulisikin olla sellainen jolta onnistuu rento kommunikointi ja smalltalk sekä hääparin että juhlavieraiden kanssa kuvaamisen lomassa.
Monella hääparilla tulee eteen tilanne jossa budjettirajat pakottaa karsimaan unelmahäissään jostain. Sofian neuvo on, että valokuvauksen ei tulisi olla ensimmäinen säästökohde. Valokuvat on se minkä äärellä tuota ainutlaatuista tapahtumaa muistellaan vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin. Valokuvat joiden avulla muistoihin palataan vuosi toisensa jälkeen on mittaamattoman tärkeitä.
Yhdetkään häät ei ole kokonaisuutena samanlaiset kuin toiset, mutta trendejä on havaittavissa. Sofia kertoo että edelleen suosituin hääajankohta on kesäaikaan, mutta nykyään painottuen enemmän loppukesään ja syksyyn. Juhlista on tullut todella näyttäviä, ja ammattimeikkaajien ja -kampaajien apua käytetään enemmän. Juhlissa on paljon ennalta mietittyjä yksityiskohtia hääpuvuista -kenkiin ja -hiuskoristeisiin. Värimaailmaa jossa puolison asun värit täsmää juhlien värimaisemaan, tai morsiusneitoja ja -poikia matchaavilla vaatteilla.
Kuvausten toteutuksessa nykyään on jonkin verran enemmän vaihtoehtoja, esimerkiksi dronen käyttö mahdollistaa suuret näyttävät ryhmäkuvat taivaalta käsin. Ja tietysti lähellä sijaitsevat studiot auttaa aina, kun kaatosade tai myrsky yllättää kun pitäisi kuvata ulkona.
Aikataulun ja riskianalyysien kanssa Sofia osaa myös auttaa, kun paljon häitä nähneenä jo tietää paljon aikataulutuksellisia haasteita ja sudenkuoppia.
Kaikesta valmistautumisesta huolimatta aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista ja jänniltä haasteilta ei ole Sofiakaan välttynyt. Kerran hääkuvauskeikalle lähtiessä auton kuskinpuolen ovi jäi käteen - siis putosi ihan saranoiltaan irti. Siinä tuli melkoinen kiire kirkkoon, onneksi vanhemmat asuivat samalla kadulla ja Sofia sai heiltä auton lainaan työkeikalle.
Toisella keikalla kesken kaiken kirkossa kuvatessa kengistä lähti pohjat irti kesken kaiken. Sen Sofia ei antanut kuvauskeikkaa haitata, vaan jatkoi loppuun asti ilman pohjia niin ettei kukaan vieraista tainnut edes huomata tapahtunutta.
Kuvauskeikat vaihtelevissa olosuhteissa vaatii nopeaa sopeutumista ja ongelmanratkaisua. Hankalia tilanteita ei voi välttää vaikka kuinka parhaansa yrittää, loppu onkin kiinni siitä kuinka tilanteet käsittelee.
Pandemialta ei ole valokuvauskaan säästynyt. Sofian kuvauskalenteri tyhjeni täysin koronan myötä. Kesä, joka on normaalisti ollut vilkkainta sesonkiaikaa, oli nyt aivan tyhjä. Monet häät, rippijuhlat ja muut tapahtumat peruttiin. Kuvauskalenteriin jäi vain muutamat ylioppilas- ja rippikuvat.
Vaikutukset jatkuu edelleen, siitä huolimatta että Sofia on aina pitänyt huolta hygieniasta monin tavoin pintoja pesemällä ja desinfioimalla, tilavan studion mahdollistamien turvavälien kautta ja hyvistä valmiuksista käsihygieniaan studiotiloissa. Kuvauksiin ei koskaan ryhdytä jos kuvaaja tai kuvattava on sairaana.
Sofian tavoittaa parhaiten sähköpostitse sofia@sofiavirtanen.fi ja lisätietoja Sofian toiminnasta löytyy runsaasti Sofian verkkosivuilta sofiavirtanen.fi. Tämän lisäksi Sofia on hyvin aktiivinen sosiaalisessa mediassa Facebookissa ja Instagramissa.
Valokuvaus talvella ulkona tarkoittaa paljon tuulta, pakkasta, kosteutta, sekä erityisesti seisomista lähes paikallaan. Kerrospukeutuminen on korvaamaton. Kerrospukeutumista on hyvä harrastaa myös käsineissä vaikkapa niin, että laittaa talvirukkasten alle kevyemmät sormikkaat joiden kanssa kameran operointi onnistuu helposti. Tällöin kädet eivät jää paljaaksi kuvatessa tai kameraa säätäessä.
Mikäli tuntuu että voi olla tarvetta maata kylmällä pinnalla tai polvistua pidemmiksi ajoiksi, on hyvä pakata mukaan jonkinlainen alusta, kuten telttapatja, foliohuopa tai ihan perinteinen vaahtomuovinen istuinalunen.
Jos kuvauksissa on malli mukana, niin on hyvä idea pakata mukaan paksua vilttiä tai vastaavaa jotta lämmittely kuvausten välissä on mukavaa, helppoa ja tehokasta.
Lämpöisenä pysymiseen on olemassa myös tehokkaita apuvälineitä, kädenlämmittimiä. Kädenlämmittimiä on monenlaisia, mutta yleisimmät lienevät geelimäiset keittämällä uudelleenkäytettävät. Ne lämpenevät aktivoinnin jälkeen tuotteesta vaihdellen useista minuuteista jopa puoleen tuntiin. Toinen yleinen vaihtoehto on kertakäyttöiset rautajauholla toimivat pussit, jotka tuottavat aktivoinnin jälkeen lämpöä intensiivisemmin ja hieman pidempään. Molemmista voi löytää yllättävän pelastuksen kun kylmä yllättää.
Akkujen varaus vähenee huomattavasti nopeammin kylmässä. Se johtuu hieman yksinkertaistettuna akkujen tarvitsemien kemiallisten reaktioiden tarpeesta, mitkä hidastuvat kylmässä. Jos vara-akut on mukana täyteen ladattuna, mutta jätetty esimerkiksi kylmenevään kamerarepun sivutaskuun, voi akut huutaa tyhjyyttään kun niitä oikeasti tarvitsisi. Akut kannattaa siis talvella kuvatessa kantaa mukana lämpimässä, kehoa vasten vaikkapa takin povitaskussa.
Talvimaisemissa saattaa helposti nälkä yllättää, ja nälkäisenä on vaikeaa keskittyä kuvaamiseen tai ylipäätään pysyä lämpimänä. Ota mukaan vähintään jotain pientä kylmää kestävää evästä, voileipä tai energiapatukoita. Tärkein kuitenkin on lämmin juoma, kahvi tai kaakao, mukaan luotettavaan termoskannuun. Mikään ei piristä valokuvausreissua niin kuin kunnon evästauko keskellä kaunista Suomen luontoa.
Valokuvatessa hämärässä valotuksen vähyys toisinaan pakottaa käyttämään pidempää valotusaikaa, mikä tarkoittaa, että kamera on syytä pitää paikallaan. Paras tapa tähän on kunnollinen kamerajalusta. Kunnon jalusta kestää viileää ja vaihtelevia maastoja, siinä missä kevytmuoviset halpisversiot saattavat kylmässä halkeilla rikki kesken kuvausten.
Vaativissa olosuhteissa myös valokuvauskalustolla on merkitystä. Obiskalla on käytössä pääasiassa vain parempilaatuisia L-sarjan linssejä, jotka sääsuojauksensa ansiosta sopivat hyvin Suomen vaihteleviin ja ajoittain melko ankariin olosuhteisiin. Nämä linssit ovat hieman parempia ja kestävämpiä kuin tavalliset vastaavat.
Lisätietoja L-sarjan linsseistä howtogeek-blogissa.
Maisemakuvausta suunnitellessa on hyvä kiinnittää huomiota valoisan ajan rajallisuuteen. Kuvauspäivät on parempi aloittaa etuajassa kuin liian myöhään, ja kuvauspaikkaa miettiessä on hyvä ottaa huomioon mistä aurinko nousee, ja mihin se laskee.
Suunnittelun helpottamiseksi kännykkään voi ladata esimerkiksi kympillä Sun Seeker -sovelluksen, joka näyttää mihin aikaan ja mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee. Samankaltaisia sovelluksia löytyy paljon Androidille ja iOSille.
RAW-kuvaus antaa hieman enemmän säätövaraa jälkikäsittelyyn, ja sitä tulisi suosia erityisesti ulkokuvauksessa talvella. Valo on kovaa, lumi sinertävää, ja heijastuksia on kaikkialla. Oikean valotuksen löytäminen voi olla hankalaa.
Monissa kameroissa valotuksen mittaus on standardisoitu keskiharmaaseen, jota aurinkoisena päivänä ei juuri näy. Tällöin on hyvä kokeilla hieman ylivalottaa mittaukseen nähden, näin kompensoiden harmaan puutetta.
Lumisessa vaaleassa maisemassa histogrammi on valaistuksen arviointiin parempi työkalu kuin heijastava LCD-näyttö. Jos kamerassasi on mahdollista esikatsella otettuja kuvia etsimen läpi, käytä myös sitä.
Oikean valkotasapainon löytäminen lumessa voi olla haastavaa. Jos kuvista tulee liian sinertäviä lumen takia, kannattaa kokeilla valkotasapainoasetuksista löytyvää salamalle tarkoitettua "Flash"-asetusta. Se on tehty kompensoimaan salamavalon sinisyyttä, ja toimii samaan myös lumen kanssa. Kannattaa kuitenkin varoa ylikompensointia ettei maisemasta tule keltaista.
Kovassa pakkasessa viilentyneen kuvauskaluston lämmetessä tapahtuu kondensaatiota, jossa lämpimän ilman kosteus tiivistyy vedeksi kylmille pinnoille. Kamera kannattaa laittaa tiiviiseen muovipussiin jo ulkona pakkasessa ja jättää reilusti kylmää ja kuivaa ulkoilmaa myös pussin sisälle. Muistikortin voi ottaa huoletta kamerasta pois jo ennen pussiin sulkemista.
Siirtyessä sisätiloihin suljetun pussin annetaan lämmetä hiljalleen, jolloin vältetään kondensaatioveden muodostuminen kameran osien sisäpuolelle. Mahdollinen kosteus tiivistyy pussin ulkopinnalle ja kameran elektroniikka kiittää.
Pidä itsesi ja akut valokuvausreissulla lämpimänä, huolehdi ravinnosta ja suunnittele kuvaussijainti etukäteen, sillä talvella aikaa harhailuun on huomattavasti vähemmän. Pidä huolta että kalusto on tarpeeksi laadukasta olosuhteisiin nähden, ettei kamera kerää kosteutta ja jalusta halkeile pakkasessa.
Erinomaista valokuvaustalvea kaikille ammattilaisille ja harrastajille!