Non-destructive kuvankäsittely (tai tuhoamaton muokkaus) on kuvankäsittelytekniikka, jossa alkuperäiset tiedot säilyvät vahingoittumattomina ja muuttumattomina. Tämä tarkoittaa, että kuvan alkuperäinen eheys säilyy ja kaikki tehdyt muutokset ovat peruutettavissa. Tällä menetelmällä voit kokeilla muokkauksia ilman, että vaarana on alkuperäisen valokuvan menettäminen.
Affinity Photo 2 -ohjelmiston avulla voit hallita muokkauksia layereiden (kerrosten), maskien, adjustment layerien (säätötasojen) ja effects layerien (tehostetasojen) yhdistelmän avulla. Kerrosten avulla erilaisia säätöjä voidaan soveltaa itsenäisesti saman kuvan yksittäisiin osiin tai elementteihin, mutta samalla se pysyy yhtenä yhdistettynä tuloksena. Näin on helppo siirtyä edestakaisin eri muokkaustasojen välillä heikentämättä tai muuttamatta kuvan alkuperäistä laatua. Maskien avulla voit soveltaa säätöjä vain tiettyihin kuvassa oleviin alueisiin, kuten varjoihin tai kohokohtiin, ja jättää muut alueet käsittelemättä, mikä mahdollistaa tarkat ja yksityiskohtaiset muokkausvaihtoehdot. Näiden työkalujen avulla ei-tuhoava muokkaus auttaa sinua pysymään tuottavana ja samalla säilyttämään valokuviesi aitouden.
Tässä artikkelissa tutustumme pintapuolisesti clipping maskien perusominaisuuksiin käytännön esimerkin kautta.
Clipping maskin käyttäminen Affinity Photo 2:ssa on uskomattoman hyödyllinen työkalu kuvien muokkaamisessa. Clipping maski on pikselien muoto tai valinta, joka peittää (tai piilottaa) kuvan osat, joiden et halua näkyvän. Tämä auttaa luomaan saumattoman kokemuksen katsojille, ja voit parantaa tiettyjä elementtejä kuvissasi haluamallasi tavalla tuhoamalla alkuperäistä, kuten esimerkiksi suoraan kuvasta kumittaminen tekisi. Clipping maskilla piilotettuja osia saa takaisin niinkin helposti että maalaa aluetta vaalealla clipping maskilla valittuna, ja kun on tarve jälleen piilottaa lisää voi jatkaa maalaamista mustalla värillä.
Yksi tapa käyttää rajausmaskia on kahden eri kuvan asettaminen päällekkäin vahingoittamatta kumpaakaan kuvaa. Kuvien ei tarvitse edes olla eri kuvia, vaan voit kopioida saman kuvan alkuperäisen päälle, ja rajata siitä osia piiloon clipping maskin avulla paljastaen alla olevan eri kerroksen (muokkaamattoman) kuvan. Maskien avulla voit luoda esimerkiksi taiteellisen syväterävyystehosteen, joka olisi vaikeaa tai mahdotonta muilla menetelmillä alkuperäistä kuvaa tuhoamatta.
Käymme pikaisesti vaihe vaiheelta läpi clipping maskin ja effects layerin käytännön sovellutuksen taustan sumentamisessa. Tämä on hyvä, helppo ja nopea tapa tutustua tuhoamattoman kuvankäsittelyn hyötyihin, kerroksiin ja maskeihin.
Lähtötilanteena meillä on tässä kuva jonka tausta on sumea, mutta ei niin sumea kuin haluaisimme sen olevan. Aloitetaan valitsemalla Selection Brush-työkalu (pikanäppäin W) jolla saa helposti maalattua suuriakin alueita nopeasti. Valitaan tällä kertaa alue joka halutaan sumentaa. Tämän kuvan kohdalla helpoin rajaus löytyy tuosta nurmikon alareunasta kontrastin ansiosta, joten valitaan se ja tarkennetaan hieman myöhemmin.
Koska tässä tapauksessa haluamme myös jättää näkyviin clipping maskilla piilotettavan osan, mutta sumentamattomana, tulee taustalle kopioida toinen layer (taso). Kopiointi onnistuu näppäinyhdistelmällä Ctrl + J tai valitsemalla kopioitava taso oikealla hiiren klikillä ja valitsemalla "Duplicate".
Kopioinnin jälkeen voidaan hyödyntää valintaa klikkaamalla maskinappia (tasoikkunan alareunassa painike jossa on ikään kuin reikä vaalean neliön keskellä) ja valita sieltä "Mask".
Kun maski on otettu käyttöön, näet tasoikkunassa varsinaisen tason oikealla puolella neliön jossa on tummaa aluetta. Se tumma alue on pois rajattua aluetta vasemmalla puolella näkyvästä tasosta - eli se jää lopullisesta kuvasta piiloon. Tällä kertaa tummana alueena on kaikki mikä ei sisältynyt alussa tehtyyn rajaukseen.
Nyt kun lisäämme FX-painikkeesta (aiemmin käytetyn maskipainikkeen kanssa samassa rivissä pari pykälää oikealla) pääsemme testaamaan miltä näyttää Gaussian Blur-sumennus näin käytettynä. Valitaan Gaussian Blur ilmestyneestä listauksesta, ja lisätään tehoa. Pian on selvää että tehoste näkyy vain osiossa jota clipping marsk ei leikkaa pois.
Non-destructive kuvanmuokkaus, kuten Layer Effects tässä, mahdollistaa jo tehtyjen efektien käytöstä poiston ihan missä vaiheessa tahansa. Jos vaikka ihan kuvan loppuvaiheella vasta tajuaakin ettei halua jotain tiettyä sumennusta, sävyä, hehkua, varjoa mukaan kuvaan, sen voi käydä klikkaamassa pois tuosta. Sama ei onnistuisi jos se olisi tehty suoraan kuvaan.
Myös rajausaluetta voi myöhemmin vaihtaa, ja helposti. Clipping mask toimii yksinkertaisuudessaan niin että tummat osat jää pois ja vaaleat pysyy kuvassa - eli kun valitsee itse maskin käyttöön tason sijaan ja maalaa siihen mustalla tai valkoisella niin sitä mukaan kuvaa saa piiloon tai näkyviin.
Tällä kertaa jälkikäsittelyssä häivytetään hieman tuota turhan terävää rajausta sumennetun alueen ja terävän alueen välillä, ettei se pistäisi ihan niin pahasti silmään. Tämä tapahtuu helpoiten nappaamalla käyttöön suuri ja pehmeä sivellin (Paint Brush Tool, 0% Hardness ja koko niin suuri kuin voi sotkematta teräväksi jäävää aluetta). Siveltimellä maalaten tummaa reunaa vaaleammaksi saadaan tehty sumennusefekti ulottumaan hieman lähemmäs taustasta.
Clipping maskia voidaan käyttää myös edistyneempiin kuvankäsittelytehtäviin, kuten rotoskooppianimaatioihin, liikkeenseurantaan ja taustojen poistamiseen videoista. Kuvien muokkaaminen clipping maskien avulla on tullut paljon helpommaksi Affinity Photo 2:n parannettujen toimintojen ja intuitiivisen käyttöliittymän ansiosta. Tämä artikkeli on vain pieni pintaraapaisu siihen mitä kaikkea Affinity Photolla voi non-destructive kuvankäsittelyn parissa tehdä, mutta tästä on helppo aloittaa ja soveltaa edellämainittuja perusasioita lukemattomiin eri käyttötarkoituksiin.
Syväterävyys on valokuvaustermi, jota käytetään kuvaamaan, kuinka suuri osa kuvasta on tarkennettu. Valokuvassa, jossa on matala syväterävyys, vain pieni osa on tarkennettu, ja kaikki muu näyttää epätarkalta. Valokuvassa, jossa on suuri syväterävyys, lähes kaikki on tarkennettu. Valokuvaajille syväterävyys voi olla hyödyllinen apuväline, jonka avulla voit korostaa tiettyjä elementtejä valokuvissasi ja vähentää toisten korostamista. Sitä voidaan käyttää, kun halutaan kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan, saada jokin esine näyttämään elämää suuremmalta tai yksinkertaisesti esitellä jotain kaunista ilman häiriötekijöitä. Useimmat valokuvaajat käyttävät sitä kuitenkin enemmänkin korostuksena kuin valokuviensa pääelementtinä. Katsotaanpa muutamia luovia tapoja, joilla voit käyttää syväterävyystekniikkaa valokuvauksessasi!
Jos sinulla on arkkitehtuurikuva, jossa on suuri syväterävyys ja haluat luoda illuusion hyvin korkeasta rakennuksesta, voit pienentää syväterävyyttä. Tässä tapauksessa keskityt osaan rakennuksesta ja häivytät loput. Tämä saa tarkennetun osan näyttämään paljon suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Voit käyttää tätä tekniikkaa myös kuvatessasi ihmisiä. Jos haluat, että henkilö näyttää pidemmältä tai lyhyemmältä kuin hän todellisuudessa on, voit lisätä tai vähentää syväterävyyttä ja manipuloida katsojan käsitystä. Vastaavasti, jos maisemakuvassa on pieni syväterävyys, jolla korostetaan kohteen etäisyyttä, voit lisätä syväterävyyttä, jotta etäisyys näyttäisi lyhyemmältä.
Muotokuvauksessa on kyse kuvattavasta henkilöstä tai kohteesta. Jos haluat tuoda henkilön tai esineen esiin parhaalla mahdollisella tavalla, sinun on varmistettava, että muu kuvauskohde on tarpeeksi epätarkka, jotta se ei vie huomiota kohteesta. Matalan syväterävyyden luomiseksi muotokuvauksessa sinun on rajattava tarkennusalue henkilöön tai esineeseen. Näin varmistetaan, että henkilö on tarkennettu ja tarkennusalueen ulkopuolinen alue on epätarkka. Lue lisää henkilökuvauksesta täältä.
Tuotekuvauksessa kannattaa harkita syväterävyyden käyttöä, jotta kuvan eri yksityiskohdat ja piirteet tulevat esiin. Jos haluat varmistaa, että kaikki kohteet tarkentuvat, kun otat kuvan, jossa on useita tuotteita, käytä pientä aukkoasetusta. Käytä kapeaa syväterävyysaluetta, jos haluat tarkentaa yhden tietyn kohteen. Tällä menetelmällä ensisijainen kohde pysyy tarkennettuna, kun taas muut kohteet ovat epätarkkoja. Lisäksi voit kokeilla matalaa syväterävyyttä, jotta taustan puutteet eivät näkyisi niin selvästi.
Syväterävyyden käyttäminen osana tuotekuvausta on myös hyvä keino korostaa lifestyle-kuvissa (ikään kuin arkikäytössä) esitettyjä tuotteita ja välittää yksityiskohtaista tietoa yksittäisistä tuotteista muiden tuotteiden seassa. Tässä esimerkissä saippuapala teksteineen korostuu pyyhkeen, lautasen ja harjan joukosta. Olipa kyse sitten tietyn tuotteen korostamisesta tai korostuksen luomisesta pehmentämällä sitä ympäröiviä häiritseviä elementtejä - tämän valokuvaustyökalun oikeaoppisen käytön ymmärtäminen edellyttää luovuutta!
Kun ymmärrät, miten syväterävyys toimii, voit käyttää sitä valokuviesi parantamiseen monin tavoin. Voit käyttää syväterävyyttä valokuvien erottumiseen aina visuaalisten illuusioiden luomisesta kauniiden tuotteiden esittelyyn. Voit myös käyttää sitä luodaksesi liikkeen tunnetta maisemakuviin. Mene siis kokeilemaan syväterävyyttä ja katso, mitä voit saavuttaa.
Ihmisten kuvaaminen voi olla hankalaa, erityisesti jos kuvaaja vasta aloittelee ja mallitkin ovat ensimmäistä kertaa kameran edessä. Se tarkoittaa, että he ovat luultavasti tavallista hermostuneempia ja tuntevat olonsa entistäkin itsetietoisemmaksi ulkonäkönsä suhteen, ja kommunikaatio on erityisen tärkeää. Tässä artikkelissa käymme läpi muutamia vinkkejä helpottamaan henkilökuvaustilanteita.
Keskustele kuvattavan kanssa etukäteen, ja varmista että visionne tulevista kuvauksista on samalla aaltopituudella. Näin vältät kiusalliset hetket kuvauspaikalla ja varmistat, että kuvista tulee mieluisat tai että ainakin tavoite on yhtenevä kuvattavan kanssa. Keskustelemalla voi löytää yllättäviäkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja kuvausideoita.
Valokuvaus on yhteinen projekti - sinä ja kuvattavat työskentelette yhdessä luodaksenne jotain kaunista ja merkityksellistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki ovat samalla aaltopituudella ennen kuvauksen alkua. Keskustelkaa yhdessä kuvausten yksityiskohdista, millaisia vaatteita, hiuksia ja meikkiä käytetään, ja erityisesti käykää läpi henkilökohtaiset rajat. On tärkeää että sekä kuvattavilla että kuvaajalla on kuvauksissa turvallinen ja mukava olo, ja henkilökohtaisia rajoja kunnioitetaan.
Vaikka etukäteen on jo keskusteltu ja suunniteltu, on hyvä kysellä lisää myös kuvausten aikana. Voi olla että jokin idea, mikä on alunperin tuntunut hyvältä, ei tunnukaan enää samalta. Vastaavasti uusia ideoita on voinut hyvinkin syntyä kuvausten aikana. Joskus parhaat otokset syntyy improvisaatiosta kesken kuvausten.
Avoimet kysymykset voivat olla avain mielikuvituksen aktivointiin. Kuvien ottamisen jälkeen voit vielä kysyä "olisitko halunnut vielä jonkun tietynlaisen kuvan" tai "meillä on vielä hetki aikaa, koetko että jotain puuttuu?". Kysyminen madaltaa kynnystä tuoda ideoita esiin ja auttaa puhumaan ideoista jotka muuten saattaisivat tuntua toisen ajan tuhlaamiselta, tai muuten vaan ujostuttaa tuoda esiin.
Puhutaan ensin kuvausvälineistä, joita tarvitset henkilökuvaamiseen. Muotokuvakuvaukseen voidaan käyttää monenlaisia kameroita ja tarvikkeita, joten se, millaista asetelmaa päädyt käyttämään, riippuu paljon tavoitellusta lopputuloksesta ja budjetista. Tärkeää on, että ymmärrät jokaisen käytettävän laitteen hyvät ja huonot puolet, jotta aika kuvattavan kanssa ei mene oman kameran asetuksiin tutustumiseen.
Ensimmäinen tarvitsemasi varuste on tietysti kamera. Mikä tahansa nykyaikainen DSLR-kamera tai peilitön kamera käy tähän tarkoitukseen, mutta parasta jälkeä ja laajimmat mahdollisuudet jälkikäsittelyyn tarjoaa kamera joka pystyy kuvaamaan RAW-formaatissa, joka tallentaa huomattavasti enemmän tietoa kuin esimerkiksi jpeg-kuviin saa.
Kameran lisäksi tarvitset todennäköisesti myös yhden tai useamman objektiivin. 50mm polttovälin objektiivia pidetään yleensä "normaalipolttovälinä", sillä se kuvaa maailmaa hyvin samankaltaisesta perspektiivistä kuin ihmissilmä eikä siten vääristä kohdetta. Laajempi linssi vääristää etenkin reunoja ja pidempi polttoväli usein litistää kohdetta. Myös aukko on hyvin tärkeä huomioida henkilökuvissa. Suuriaukkoinen linssi mahdollistaa hyvin esimerkiksi luonnonvalossa kuvaamisen, mutta se tuo kuviin myös hyvin kauniin bokehin eli taustan sumennuksen ja erottaa kohteen taustasta. 50mm objektiiveihin kuuluu myös Canon EF 50mm f/1.2 L USM jonka erinomaisen valovoiman ansiosta valokuvaus vaihtelevissa olosuhteissa ja pienellä valolla onnistuu helpommin. Teleobjektiivi taas voi olla hyödyllinen, kun haluat ottaa lähikuvia silmistä ja muista pienistä yksityiskohdista.
Mikäli tarvitset apua objektiivin valintaan, tsekkaa Obiskan artikkeli aiheesta täältä.
Kohteiden valaisemiseen on monia tapoja sekä sisällä että ulkona. Yksi parhaista tavoista valaista kuvattavat kohteet on käyttää luonnonvaloa aina kun se on mahdollista. Henkilökuvaukseen sopiva luonnonvalo ei kuitenkaan ole sama asia kuin suora auringonpaiste, vaan pikemminkin tulisi hyödyntää hajonnutta, esimerkiksi pilvistä heijastunutta pehmeämpää valoa.
Näin voit välttää liialliset varjot ja kovan valon, jotka voivat saada kuvat näyttämään liian lavastetuilta. Kovat varjot, esimerkiksi suorasta salamasta tai suorasta auringonpaisteesta, poistavat kuvista valoisuuden sävyt ja tekevät kuvaan kovan, luonnottoman kontrastin. Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvatessa täytesalaman avulla voi pyrkiä pehmentämään tätä kovaa kontrastia, sillä salama valaisee varjoja, ilman että kykenee yleensä päihittämään auringonvalon voimakkuutta kuvan valoisilla alueilla.
Sisätiloissa kuvatessa voit yrittää sijoittaa kuvattavat lähelle ikkunaa, josta tulee runsaasti luonnonvaloa. Voit myös käyttää keinovaloja, kuten lamppuja ja salamalaitteita, täydentämään luonnollista valonlähdettä.
Kun kuvaat kohteitasi, on tärkeää noudattaa heille antamiasi lupauksia. Varmista, että lupaat kohdella kohteitasi kunnioittavasti sekä pitää kiinni sovituista rajoista. Kun olet kuvannut kohteesi, näytä heille lopullisten tuotosten lisäksi myös otoksia kesken kuvausten. Näin kuvattavat voivat tarkastella kuvia ja antaa sinulle arvokasta palautetta. Se voi myös auttaa sinua kehittymään paremmaksi valokuvaajaksi, sillä voit käyttää kuvattavien palautetta tulevien kuvausten parantamiseen.
Muista henkilöitä kuvatessa, että valokuvauksen sääntöjä opetellaan, jotta niitä voidaan hallitusti rikkoa. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä uusia otoksia, älä pelkää kokeilla. Kokeile erilaisia asentoja, asetuksia ja rekvisiittaa. Kerro kuvattaville, mitä aiot kokeilla, ja pyydä heidän ajatuksiaan ja palautetta ideasta. Luota vaistoihisi äläkä pelkää ylittää mukavuusalueesi rajoja, sillä juuri näin voit kasvaa valokuvaajana.
Artikkelikuva: Mikael Boström
Kissakuvat huomion vetonaulana internetissä on sosiaalista mediaa vanhempi ilmiö, mutta sosiaalinen media on vahvistanut sitäkin ilmiötä entisestään. Kauniit kuvat söpöistä eläimistä viihdyttävät ja piristävät. Niiden kuvien takana on lemmikkejä valokuvaavat ihmiset ihan oman koiran touhuja seuraavista ihmettelijöistä sillä elantonsa tienaaviin ammattivalokuvaajiin. Kännykällä juosten kuvattuja eläinkuvia ja -videoita väheksymättä tämä artikkeli keskittyy suunnitelmallisempaan harrastelijakuvaukseen, ja siihen liittyvien alkuhankaluuksien välttämiseen.
Lemmikkikuvaus eroaa ihmispotreteista ainakin niin, että kuvattavan kanssa voi olla vaikeampi kommunikoida - erityisesti jos kuvaaja ja kuvattava ei tunne toisiaan kovin hyvin henkilökohtaisella tasolla. Tällöin mukana on hyvä olla joku, jolla on parempi yhteys kuvattavaan - lemmikkien kohdalla se on yleensä omistaja, kouluttaja, kasvattaja, tai joku muu lemmikin kanssa paljon aikaa viettävä henkilö. Ylipäätään vähintään kahden henkilön läsnäolo helpottaa kuvaustilanteessa todella paljon, koska kuvaajalla on kuitenkin kaksi kättä kamerassa, ja kasvot usein kameran takana piilossa kuvauksen aikana.
Tämä artikkeli keskittyy lemmikkikuvaukseen miljöössä, sillä lemmikkikuvaus studiossa on jo ihan kokonaan oma taiteenlajinsa.
Miikka Järvinen on Haminalainen valokuvaaja, joka kuvaa paljon (isoja ja vilkkaita) koiria. Kysyimme Miikalta vinkkejä lemmikkien valokuvaukseen, ja vinkkejä saimme:
- Kuvakulmalla on väliä, kukaan ei halua nähdä koirakuvia normaalista perspektiivistä ylhäältä, vaan on parempi kuvata koiran tasolta.
- Vilkkaat eläimet juoksee pääsääntöisesti aika kovaa, joten runko ja linssi nopealla tarkennuksella on todella tärkeitä.
- Valovoimaa ja valoa on syytä olla riittävästi, sillä nopeat liikkeet vaatii nopeita suljinaikoja. Tämä pätee erityisesti juokseviin eläimiin. Kirkas pilvinen päivä auttaa myös.
- Myös kuvattavan eläimen väri on syytä huomioida. Ääripäiden, todella tummien ja todella vaaleiden eläinten, kohdalla joutuu usein tekemään kompromisseja valotuksen suhteen. Monesti myös etenkin musta koira on todella haastava tarkennettava kameralle.
- Sarjakuvaus on pop.
Miikan portfolio lemmikkikuvineen löytyy täältä sekä kuvausaiheinen Instagram täältä.
Vaikka päivä olisi pilvetön, akku täynnä, nopea muistikortti tehokkaassa rungossa ja nopealla objektiivilla, voi lemmikkikuvauksissa silti kohdata kärsivällisyyttä vaativia tilanteita, muuttujia ja haasteita.
Täydellisen kuvan saaminen voi vaatia monta kokeilua ja satoja ruutuja. Jos kuvauksissa kestää liian pitkään, voi eläin tylsistyä ja kaivata muita virikkeitä - joskus on ehkä lopetettava kesken ja jatkettava toisena päivänä.
Lemmikkikuvauksissa on tärkeää edetä eläimen ehdoilla, niin ettei kuvattava lemmikki stressaannu tai kärsi. Esimerkiksi kuumalla ilmalla koirien juoksuttaminen liian pitkään voi olla koiralle hyvinkin haitallista. Kylmällä taas pitää varoa ettei pienemmät lemmikit palele.
Kuvauksiin on hyvä ottaa mukaan lemmikille vettä ja herkkuja. Vesi on tärkeää ylipäätään, mutta herkuilla lemmikkiä on mahdollista rauhoitella ja ohjata kuvausten aikana.
Obiska suosittelee kuvauskalustoon erityisesti nopeita objektiiveja, kuten vaikkapa tämä Canon EF 50mm f/1.2 L USM joka on erityisen kiva potretteihin kissan tai koiran kanssa. Nopeuden lisäksi tällä linssillä saa aikaan todella näyttävän bokeh-efektin.
Image stacking eli kuvien päällekkäin kasaus tarkoittaa tässä kontekstissa usean kuvan yhdistämistä yhdeksi valikoiden niistä osia halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tekniikkaa hyödynnetään valokuvauksessa useimmiten joko valotuksen (aperture stacking) tai tarkennuksen (focus stacking) valikoivaan "kasaamiseen" lopullista tuotosta varten. Tavoitteena voi olla esimerkiksi kauniisti valaistu maisemakuva jossa pimeitä ja valoisia kohtia on tasattu poimimalla eri valoituksella otetuista kuvista sopivia kohtia, tai makrokuva jossa tarkennusalue on laajempi kuin mitä yksittäisellä kuvalla on mahdollista saavuttaa. Tämä postaus käsittelee jälkimmäistä.
Makrolinssillä tarkennusalue on huomattavan pieni, joten jos kohteella on yhtään syvyyttä, on syytä kuvata pienellä aukolla. Tämä tarkoittaa että valaistusta ja valotusaikaa tarvitaan reilusti. Pitkä valotusaika taas puolestaan tarkoittaa suurempaa tärähdysriskiä, ja tekee käsivaralla kuvaamisen yksinkertaisesti mahdottomaksi. Helpoin tapa eliminoida ylimääräiset tärähdykset, ja pitää kamera paikallaan kuvaamisen ajan (useita sekunteja) on laittaa kamera kolmijalalle tukevasti kiinni. Laukaisun aiheuttaman pienen tärähdyksen saa eliminoitua käyttämällä joko etälaukaisinta tai ajastinta. Ennen kuvaamista on syytä miettiä minkälaista lopputulosta tavoitellaan, se tekee kuvien valikoinnista ja yhdistelystä huomattavasti helpompaa.
Focus stacking -vaihetta helpottaa huomattavasti jos käytössä oleva kuvankäsittelyohjelma sisältää valmisominaisuuksia siihen. Vaikka käytännössä kaiken voi tehdä myös perinteisillä layereilla ja maskeilla, on työ huomattavasti kevyempää valmiilla "Focus merge"-toiminnolla joka yhdistelee kuvat ensin automaattisesti, ja viimeistelyn voi tehdä käsin.
Minun valintani tähän on Affinity Photo josta löytyy Focus merge-ominaisuus. Ominaisuuden käyttö toimii niin että "File"-valikosta valitaan "New Focus Merge..." jonka jälkeen ruudulle aukeaa "Sources"-ruutu kuvien lisäämistä varten.
Kuvien lisäämisen jälkeen ohjelma hahmottelee parhaansa mukaan terävimpiä kohtia kerroksista esille, mutta kehittynytkään ohjelma ei ole täydellinen. Viimeistely on onneksi helppoa - valitse "Sources"-ikkunasta yksittäinen kerros, ja klikkaa "Source preview" laatikon vasemmasta alakulmasta päälle. Näkymässä on tällöin yksi kerros kerrallaan, ja voit poimia "Clone stamp"-työkalulla maalaten haluamasi kohdat valitusta kerroksesta näkymään lopullisessa tuotoksessa.
Focus merge on tässä esitelty kuvankäsittelyllä laajemman tarkennusalueen rakentamisessa, mutta sitä voi hyödyntää myös aivan toisenlaisissa kuvissa, kuten maisemakuvissa missä tarkennusalueita halutaan lähelle sekä kauas.
Nämä kuvat on kuvattu Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5 x Makrolla, todella tehokkaasti suurentavalla ja tarkalla makroputkella. Kuvauskohteena artikkelikuvassa pihapensaassa seikkaileva jäärä, ja esimerkkikuvissa työpöydällä makoilleiden aurinkolasien rangan ruuvi. Ruuvin halkaisija on arviolta 1-2mm, eli sen olemassaoloa tuskin tiedostaa, ellei siihen yritä tarkentaa makroputkella.
Tällä putkella saa esiin arkipäiväisistäkin asioista jännittäviä yksityiskohtia, näkee pölypallot, hiukset ja koivunlehdet aivan uudessa valossa. Jos makrokuvaus kiinnostaa, niin tämän objektiivin voi vuokrata edullisesti vaikka viikoksi tai kahdeksi kuvaustreeneihin osoitteesta obiska.fi
Kokosimme Obiskalla alkavan kesän seikkailuja varten kätevän listan vinkkejä helpottamaan matkalle valmistautumista. Tekstiä on jonkin verran, joten mikäli olet kiinnostunut vain tietystä osa-alueesta, voit hypätä suoraan kiinnostavimpiin kohtiin klikkaamalla sisällysluettelosta.
Kun huomaat että joku tärkeä vinkki puuttuu listalta, kerro siitä meille vaikkapa kommenttina vapaavalintaisessa somekanavassa, yksityisviestinä tai sähköpostitse, niin lisäämme vinkit listaa täydentämään kiitosten kera!
Matkaa suunnitellessa jo on hyvä tarkistaa että passi on voimassa. Mikäli passi on vanhentunut, uuden hankkiminen saattaa kestää ruuhkista riippuen jonkin aikaa, joten sitä ei kannata jättää ihan viimehetkeen. Passin uusimisen voi hoitaa ajanvarauksella Poliisin sivuilta tai jonottamalla toimipisteeseen joka käsittelee lupa-asioita (huom! kaikki toimipisteet eivät käsittele!). Jonottamalla asian saa hoidettua ilman ajanvarausta, mutta jonotusaika on tänä keväänä ollut korkeimmillaan yli kolmea tuntia, mikä on huomattavan pitkä rajalliseen aukioloaikaan nähden etenkin pikkukunnissa.
Passin lisäksi matkailijalla on suotavaa olla rokotukset kunnossa vaarallisimpia tauteja vastaan. Rokotukset ja tarkemmat neuvot saa maksutta omasta terveyskeskuksesta, tai lääkärin reseptillä apteekista. Lue lisää THL:n verkkosivuilta.
Ajankohtaisimmat tiedot matkustusrajoituksista ja mahdollisista vaadituista erityistoimenpiteistä saat lentoyhtiön sivuilta, esimerkiksi Finnairin matkustusvaatimuskartasta tai Norwegianin vastaavasta. Huomaa myös että maskikäytännöt voi vaihdella lentoyhtiöittäin riippumatta lähtö- tai saapumismaan käytännöistä.
Pahimman sattuessa matkavakuutus on halpa ja tärkeä hengenpelastaja. Matkavakuutuksia kilpailuttaessa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen että vakuutus varmasti on korvauskatoton ja sisältää ambulanssilennot Suomeen. Monista yleisimmistä matkavakuutuksista löytyy molemmat, mutta poikkeuksia löytyy ja ne on syytä huomata ennen kuin vakuutukselle tulee käyttötarvetta. Matkavakuutuksen saa voimaan valtaosalla vakuutusyhtiöistä nopealla puhelinsoitolla välittömästi vaikka matkalla lentokentälle - jos ei ole muistanut hoitaa ennen sitä kuntoon. Mikäli matkavakuutuksessa haluaa säästää, hinta kertyy pääosin tavaroiden korvaussummasta johon voi itse vaikuttaa. Terveydestä ei tule tinkiä. Jos mukanasi on vuokrakalustoa, kannattaa tarkistaa kattaako esimerkiksi kotivakuutuksesi vieraan irtaimen omaisuuden katoamista tai rikkoutumista. Esimerkiksi Obiskan laitteet saa viedä ulkomaille rajoituksetta, mutta niitä ei ole vakuutettu erikseen Obiskan puolesta.
Pitkillä (ja miksei lyhyemmilläkin) lentomatkoilla lentosukat, eli verenkiertoa tukevat tukisukat, ovat korvaamaton apu niin terveyden kuin mukavuudenkin kannalta. Pitkillä lennoilla tuntikausien istuskelu ja vaihteleva ilmanpaine saattaa aiheuttaa veren kerääntymistä nilkkoihin, jalkoihin, missä voi pahimmillaan muodostua veritulppia jotka aiheuttavat hengenvaarallisia tilanteita lähtiessään verenkierrossa liikkeelle esimerkiksi keuhkoihin tai aivoihin. Vaikka veritulpan riski on pieni, on lentosukilla sen pienentäminen entisestään halpaa, tehokasta ja järkevää. Sopivat lentosukat löytyy helpoiten apteekista henkilökunnan avustuksella. Lentosukkia ei kuitenkaan tule käyttää jos kärsit esimerkiksi diabeteksesta, valtimoiden vajaatoiminnasta.
Moni pakkaamiseen liittyvistä neuvoista voi kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta lista on äärimmäisen hyödyllinen itse pakkaustilanteessa jossa mielen täyttää ihan kaikki muu reissuun liittyvä jännitys ja hämmennys eikä ole helppo muistaa kaikkea.
Muista tarkistaa mitä lennollesi saa ottaa, ja mitä ei. Varautumalla etukäteen välttyy ikäviltä yllätyksiltä turvatarkastuksessa. Myös sallitun matkatavaran määrä vaihtelee lennon ja lipun mukaan, mutta vaikka tilaa olisikin, kevyesti matkustaminen on usein huomattavasti vaivattomampaa ja mukavampaa. On hyvä myös pitää mielessä että takaisin tullessa voi kaivata tilaa tuliaisille.
Kuvauskaluston pakkaaminen onkin mielenkiintoisempi kysymys. Siinä missä alushousut ja vaihtopaita varmasti selviävät rajummastakin lastauksesta, ei kamerakaluston halua nähdä lentävän ihan miten sattuu kangaskassissa ruumaan.
Tärkeintä kameralaukun valinnassa on että se sopii yksilöllisiin tarpeisiisi. Tässä muutama kysymys helpottamaan kartoitusta:
Laadultaan nimenomaan lentokuljetukseen soveltuvien kantolaitteiden kärkipäätä edustaa Pelican. Pelicanilta löytyy kovamuovisia, kevyitä ja kestäviä, kuljetuslaukkuja joka lähtöön. Esimerkiksi Pelican 1535 Air Carry-On Case on nimenomaisesti suunniteltu käsitavaramittoihin ja valokuvauskaluston lentokuljetukseen. Kyseinen laukku on suunniteltu kevyeksi, mutta kestäväksi. Se on vesi- ja pölytiivis, helppo kuljettaa säässä kuin säässä joko kantaen kumipäällysteisestä kahvasta tai vetäen laakeroiduilla pyörillä sisältä vedettävästä kahvasta. Laukku myös tasaa painetta automaattisesti venttiilin kautta, ja pitää kaluston hyvin turvassa.
Huomionarvoista on että lentokuljetukseen paras laukku tuskin on paras myös esimerkiksi vaellukseen, tai pienen kameran kanssa kaupungilla liikkumiseen. Se kuitenkin on kovamuovinen ja isokokoinen. Päivittäinen liikkuminen kameran kanssa sujuu varmasti mukavammin esimerkiksi kamerarepun tai olkalaukun kanssa.
Kamerarepuissa on paljon vaikeampaa löytää yhtä poikkeuksellisen hyvää, koska vaihtoehtoja on niin paljon, ja eroavaisuudet ovat pitkälti mielipidekysymyksiä. Löytääksesi kamerarepun joka juuri sinulle sopii, on tutkittava useita vaihtoehtoja pitäen mielessä kuinka juuri sinä haluat kamerakalustoasi kantaa ja käyttää. Arvosteluiden lukeminen, ja erityisesti käyttökokemusten kysyminen on erinomainen keino kartoittamiseen. Myös arvosteluvideoiden katselu auttaa. Tällä videolla Matti Haapoja käy läpi useita kamerareppuja useilta valmistajilta kertoen niiden erilaisista ominaisuuksista ja omista kokemuksistaan ja mielipiteistään kamerarepuista. Lisää reppuja löytyy Chase Reevesin tunnin kestävältä reppuarvosteluvideolta jossa Reeves on lajitellut reput pieniin, keskikokoisiin ja suuriin reppuihin.
Avainkysymyksiä kamerarepun valinnassa on tietysti mukaan tulevan kaluston koko, pehmusteet, käyttömukavuus ja turvallisuus. Erityisesti pienten kamerareppujen pehmustuksessa on suuria vaihteluita. Esimerkiksi Breviten "The Jumper" on pieni perusreppu jossa pehmusteiden määrä on varsin vähäinen, mikä varmasti osaltaan mahdollistaa hyvin pelkistettyä muotoilua ja kätevää koulureppumaista kokoa ulkoasua. Wandrd:n "PRVKE LITE" taas on jonkin verran tukevamman oloinen ja paremmin suojattu, mutta näyttää jo jonkin verran enemmän kameralaukulta kuin The Jumper (mikä voi olla kantajan mieltymyksistä riippuen hyvä tai huono ominaisuus).
Kaukaa kalliiksi kamerarepuiksi tunnistettavat kantolaitteet voivat herättää tarpeettomasti huomiota matkoilla, ja houkutella kallisarvoista saalista havittelevia varkaita, joten niiden kanssa on syytä olla tarkkana. Kameralaukkua voi myös halutessaan yrittää naamioida "halvemman" näköiseksi esim. lisäämällä ympärille verhoilun kuluneesta vanhasta kankaasta saaden kalliin kamerarepun näyttämään kuluneelta armeijarepulta.
Lentomatkaa ajatellen on syytä miettiä etukäteen tuleeko kameralaukku käsitavaroihin vai ruumaan. Pehmeämpi kameralaukku kulkee mukavasti käsitavaroissa, mutta voi olla riski tavaratilassa. Pakkaajat saattavat ahdata pehmeän kameralaukun laukkupinon pohjimmaiseksi, tai käsitellä muuten kovakouraisesti ikävin seurauksin. Kovakantiset taas eivät ole niin herkkiä, vaan suojaavat sisältöä huomattavasti paremmin myös rajuissa käsissä ja kovissa olosuhteissa.
Kun matkalle lähtiessä määränpää ja kuvauskohteet on edes suurinpiirtein selvillä, voi mukaan lähtevän kaluston valita sen mukaan, ja tarvittaessa täydentää omaa kalustoa tarvittavilla lisäkomponenteilla, kuten kolmijalalla tai vuokralinsseillä. Väliaikaiseen kameraobjektiivin tarpeeseen linssien vuokraaminen on erinomainen vaihtoehto, sillä se on huomattavasti edullisempaa kuin objektiivin ostaminen. Vuokraobjektiivi on edullinen tapa saada kaikki irti lomakuvauksesta ilman kalustokompromisseja.
Laajaan maisemakuvaukseen sopii erityisesti laajat zoom-objektiivit, kuten Canon EF 16-35mm f/2.8 L USM II. Suuri aukko on todella hyödyllinen erityisesti niukassa valossa työskennellessä.
Canon EF 16-35mm on suosittu kauniiden vuoristokuvien ja upeiden merimaisemien lisäksi myös esimerkiksi revontulien ja tähtitaivaan kuvaamisessa.
Objektiivi sopii hyvin seikkailukumppaniksi mitä parhaimpiin maisemiin, sillä se on suhteellisen pieni ja kevyt (paino on 635g ja koko 8,85-11,16 cm)
Jalusta on hyödyllinen maisemakuvauksessa, erityisesti pienellä aukolla kuvatessa. Perinteiselle kolmijalalle on olemassa myös vaihtoehtoja, kuten yksijalkaiset monopodit ja "taskukokoiset" gorillapodit joilla kameran saa esimerkiksi kiven päälle, tai puuhun kiinni.
Kaupunkiseikkailujen taltiointiin sopii todella hyvin ammattilaisten suosima Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM, laajasta normaalipolttovälille zoomaava yleislinssi.
Tämäkin objektiivi on sääsuojattu, ja kestää roiskeita olettaen että sitä käytetään yhdessä tiiviin rungon kanssa. Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM on saanut arvosteluissa kehuja erinomaisesta kontrastista, hyvästä värintoistosta ja tarkkuudesta täydellä leveydellä verrattuna muihin saman hintaluokan linsseihin. Myös tämän artikkelin kansikuva on kuvattu samalla objektiivilla.
Kokoa tällä on jo hieman enemmän (paino on 950g ja koko 8,32x12,35 cm), mutta alle kilon linssinä vielä hyvinkin siedettävä mukana kannettava.
Toinen erinomainen vaihtoehto katukuvaukseen on "viiskytmillinen" eli Canon EF 50mm f/1.2 L USM. Edellämainitun tavoin tämäkin linssi säilyttää "normaalin" perspektiivin, eli ei vääristä kuvaa laajakulman tavoin, mutta on lähes puolet kevyempi (paino 545g) ja on pienenä linssinä helpompi kuljettaa mukana kaupungilla liikkuessa. Suuren aukon ansiosta 50mm linssejä pidetään vaihtoehtoja nopeampina, sillä suurempaa aukkoa käyttäessä pärjää pienemmällä valotusajalla.
Luontokuvauksessa erityisasemaan nousee pidemmät teleputket, kuten Canon EF 100-400mm f/4.5-5.6 L IS II USM. Pidempi zoomi mahdollistaa eläinten kuvaamisen niitä häiritsemättä - tai menemättä vaarallisen lähelle.
Kuinka varmistaa että laitteet on saatavilla haluttuna ajankohtana?
Mitä vuokraaminen maksaa?
Saako laitteita viedä maasta pois?
Kuka voi vuokrata?
Vuokrataksesi sinulla on oltava:
Lähteet:
https://poliisi.fi/ajanvaraus-ja-asiointi-poliisiasemalla
https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000008668291.html
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/tietoa-rokotuksista/matkailijan-rokotukset
https://www.mediconline.fi/kenen-ei-tulisi-kayttaa-tukisukkia.php
https://www.youtube.com/watch?v=-YraKM2EdwM
https://www.youtube.com/watch?v=xvunCq_L6qI
https://www.youtube.com/watch?v=B13fMqgRZ-E
https://brevite.co/products/the-jumper-backpack
https://eu.wandrd.com/products/prvke-lite
https://obiska.fi/product/Canon-EF-16-35mm-f-2-8-L-USM-II-4139
https://obiska.fi/product/Canon-EF-24-70mm-f-2-8-L-USM-6018
Bokeh terminä juontaa juurensa japaninkielestä - se on japaninkielinen nimitys sumentamisesta. Parhaiten Bokeh-efekti tulee esiin kuvissa joissa on esimerkiksi pieniä valonlähteitä pimeässä - kun kamera on tarkennettu etualalle, taustan valonlähteet muuttuvat kookkaiksi sumeiksi valopisteiksi.
Sumennus siis käytännössä tarkottaa syväterävyysalueen ulkopuolelle jäävää epätarkkaa, sumeaa, aluetta. Sitä voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi ohjatessa katsetta olennaisimpaan, tarkennettuun osaan kuvassa. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi potrettikuvissa missä kohde halutaan saada erottumaan taustasta vaikkapa kaupunkimiljöössä. Bokeh-efektiä voidaan kuitenkin käyttää myös monella muulla tavalla, ja tässä artikkelissa esittelemme niistä yhden.
Askarteluharjoitukseen käy periaatteessa mikä vaan kamera manuaalitarkennuksella (puhelimilla voi joutua hieman tutkimaan asetuksia että löytyy kuinka automaattitarkennuksen saa pois käytöstä harjoittelun ajaksi), mutta parhaan tuloksen saat seuraavilla tarvikkeilla:
Ensimmäinen vaihe askartelussa on päättää minkälaisia kuvioita sumennukseen halutaan. Esimerkissä käytetään sydäntä, mutta mikä vaan suhteellisen yksinkertainen kuvio toimii yhtä hyvin.
Nyt on aika piirtää objektiivin ääriviivoja myöten ympyrä paperille. Paperille piirretty ympyrä voi olla hieman suurempi varmuuden vuoksi, mutta mahdollisimman lähellä. Se kiinnitetään myöhemmin hellästi teipillä objektiiviin ja tärkeää on ettei valoa tule reunoilta sisään.
Seuraavaksi piirretään valittu kuvio paperille, ja leikataan kuvio paperista irti. Pidä kuvio pienenä. Muista pitää kuviot sen verran pieninä että ne mahtuvat ympyrän muotoon alueelle joka mahtuu ikään kuin suotimeksi linssin päälle. Lopputuloksena tulisi olla ympyräksi leikattu paperi, jossa on halutun kuvion muotoinen pieni reikä.
Kun kuvio on piirretty ja leikattu, kiinnitä leikattu paperi objektiivin päälle niin että ainoa reitti valolle kulkea on kuvioon leikatun reiän kautta. Kun paperi on paikallaan, ota esille värikkäät valonlähteet ja käy rohkeasti testailemaan!
Kolmanneksen sääntö on kuvataiteessa ja valokuvauksessa käytetty ohjesääntö, jonka uskotaan tuovan kuvaan lisää jännitystä ja energiaa verraten kuvaan jossa kohde on keskitetty. Kolmanneksen säännön perusidea on että kuva on jaettu yhdeksään yhtä suureen osaan käyttäen apuna kuvitteellisia (siinä mielessä että niitä ei tulosteta itse lopputulokseen) apuviivoja. Näiden viivojen risteyskohtia kutsutaan power pointeiksi, tai crash pointeiksi eli "voimakohdiksi" tai "törmäyskohdiksi". Kohteen ei kuitenkaan ole pakko olla juuri viivojen risteyskohdassa kolmanneksen säännön hyödyntämiseksi, ja ohjesääntöä tulisikin käyttää enemmän suuntaa-antavana työkaluna kuin tiukkana kaavana josta ei voi poiketa.
Varhaisimmat maininnat kolmanneksen säännöstä löytyy Wikipedian mukaan John Thomas Smithin teoksesta Remarks on Rural Scenery vuodelta 1797. Teoksessaan Smith keskustelee Sir Joshua Reynoldsin pohdinnasta valon ja pimeyden suhteesta maalaustaiteessa. Vaikka alkukipinä löytyi Reynoldsin pohdinnoista, se oli Smith joka jalosti idean pidemmälle ja nimesi sen "Rule of thirdsiksi" eli kolmanneksen säännöksi.
Reynoldsin alkuperäisissä pohdinnoissa keskityttiin enemmän juuri valon ja pimeyden suhteeseen. Alkuperäinen ajatus maalaustaiteen kolmasosista saattoi olla käytännössä maalauksen osien mitoittaminen niin, että maata, merta ja taivasta on kuvassa kutakuinkin yhtä paljon.
Kolmanneksen sääntöä voi hyödyntää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla - edes taivas ei ole rajana. Hyviä ideoita ja inspiraatiota alkuun löytyy helposti googlen kuvahausta hakusanalla "rule of thirds". Hakutuloksia katsellessa on helppo jo ensisilmäyksellä huomata kuinka valtava määrä erilaisia toteutustapoja on kuvaustyylistä riippumatta, aina maisemista lemmikkikuviin ja vaikka mihin.
Järjestelmäkameroissa usein on ruudukko kuvan helpompaa asettelua varten. Jos se ei ole automaattisesti käytössä, ruudukon saa käyttöön säätämällä kameran asetuksia.
Kameroissa voi olla monenlaisia ruudukoita, mutta perus kultaisen leikkauksen hahmottamiseen paras on yksinkertainen 3x3-ruudukko joka jakaa kuvan juuri sopivasti yhdeksään yhtä suureen osaan.
Jos kuvaustyyliin kuuluu jättää croppausvaraa, tai muuten haluaa viimeistellä asettelun vasta jälkikäsittelyssä, niin siihen löytyy helpot työkalut useimmista laadukkaista kuvankäsittelyohjelmista kuten Adobe Photoshopista ja Affinity Photosta.
Helpoin tapa saada kolmanneksen sääntöön soveltuva ruudukko käyttöön Affinity Photossa on avata View-osiosta Guides manager (kuvassa) ja määrittää sieltä 3x3-ruudukko valitsemalla kolme riviä ja kolme pylvästä.
Kolmasosien sääntö on yksinkertaistettu versio kultaisesta leikkauksesta, mutta mikä on kultainen leikkaus? Siinä missä kolmasosien säännössä kuva on jaettu pystysuunnassa ja vaakasuunnassa kolmasosiin, on kultaisen leikkauksen kaava hieman monimutkaisempi. Kultaisessa leikkauksessa lyhemmän osan suhde pidempään on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, eli 1:0,618 ja 1,618:1. Meidän valokuvaajien onneksi tuota matematiikkaa ei tarvitse ulkoa muistaa, eikä varsinaisesti pitää edes mielessä, sillä kameroista usein löytyy asetuksista apuviivat kultaiselle leikkaukselle aivan kuten kolmansien säännöllekin. Joskus ymmärrystä kuitenkin helpottaa tietää millä perustein viivat on vedetty, ja tällä kertaa ne tulevat antiikin Kreikasta, vielä tarkemmin antiikin Kreikan matemaatikoilta.
Kultainen leikkaus eli "Golden Ratio" on siis käytännössä mainittu asioiden suhde toisiinsa nähden, joka on todettu ihmissilmää miellyttäväksi. Valokuvauksessa se tarkoittaa tärkeimpien elementtien asettelua leikkauspisteisiin, mutta sitä hyödynnetään myös mm. arkkitehtuurissa ja jopa säveltämisessä.
"Kultaisen leikkauksen" alkuperä on kultaiseksi spiraaliksi kutsutussa logaritmisessa spiraalissa jonka mittasuhteista löytyy jatkuva suhde eli ns. kultainen leikkaus. Tuo spiraali tunnteaan myös nimellä Fibonacci's spiral / Fibonaccin spiraali. Se piirtyy Fibonaccin lukusarjaa (Fibonacci sequence) käyttäen, Fibonaccin lukusarjassa seuraava numero on aina kahden edellisen summa.
Internetistä löytyy kauniita, hämmentäviä ja huvittavia kokoelmia maailmalta bongatuista kultaisen leikkauksen todentumista aina hurrikaanien sääkartoista kotiloihin ja Donald Trumpin hiuksiin asti. Googlen kuvahaku paljastaa nopeasti sadoittain vastaavia esimerkkejä luonnosta, historiallisista rakennuksista, ja jopa kauneusihanteista - tunnettujen näyttelijöiden kasvonpiirteistä sekä historiallisesti merkittävistä potrettimaalauksista.
Apuviivat kuvatessa auttaa paljon, mutta jälkikäsittelyssä voi myös korjailla ja hioa. On myös fiksua kuvata hieman laajemmin, siltä varalta että haluaa hieman leikkausvaraa - tällöin kultaisen leikkauksen miettiminen myös jälkikäsittelyssä on tarpeen.
Affinity Photo -kuvankäsittelyohjelmasta löytyy Crop-työkalulle "Golden Spiral" overlay joka auttaa hahmottamaan kultaisen leikkauksen spiraalin avulla. Säästääkseni kallisarvoista aikaanne kerron jo nyt, että spiraalin saa valittua käyttöön joko valitsemalla alasvetovalikosta, tai painamalla Control + O, ja kun spiraalia haluaa kääntää, se tapahtuu painamalla Shift + O.
Sofia on pirtsakka rohkea valokuvaajaäiti Kotkasta. Tykkää haastavista kuvauksista. Toteuttaa työn ja kotiarjen pyörittämisen lomassa taiteellista puolta. Silloin tällöin Sofia järjestää myös erilaisia kuvausalan koulutuksia ja workshoppeja. Sosiaalisessa mediassa Sofiaan saattaa törmätä Facebookissa, Instagramissa, sekä Youtubessa. Sofialla on myös omat nettisivut, mutta fyysisesti kuvaukset tapahtuu Sofian kahdella studiolla Karhulan teollisuuspuistossa, tai studion ulkopuolella Kotkan alueella, sekä tarpeen tullen myös pidemmillä matkoilla ympäri Suomen.
Sofian innostus valokuvaukseen syntyi jo todella varhain isoisän kautta - Sofian isoisällä oli tapana kuvailla paljon. Valokuvauksesta löytyi oiva väylä itseilmaisuun, johon Sofia ei omien sanojensa mukaan kokenut olevansa tarpeeksi hyvä esimerkiksi kuvataiteiden parissa. Isoisän kanssa kuvaillessa kauniiden asioiden taltiointi onnistui kuvataiteellisista puutteista huolimatta.
"Oon pitäny kaikkii ihmisiä tosi kuvauksellisina, jokainen ihminen on kuvan arvoinen. Näen ihmisissä kauneutta ja halusin päästä kameralla tallentamaan sen kauneuden siinä henkilössä minkä nään."
— Valokuvaaja Sofia Virtanen
Intohimo kauniiden asioiden taltiointiin ei ole kadonnut vuosien varrella mihinkään - taltiointi on vaan muuttunut helpommaksi. Nykyäänkin Sofia pitää jatkuvasti silmät auki kaupungilla kävellessä ja lenkillä tarkastellen ympäristöä, pysähtyen taltioimaan puhelimella mielenkiintoisia ja kauniita yksityiskohtia. Siitä huolimatta Sofia pitää itseään ensisijaisesti muotokuvaajana, ja nauttii erityisen paljon ihmisten kuvaamisesta. Sofia näkee kaikissa ihmisissä kauneutta, ja haluaa ikuistaa sen kameralla taltioiden.
Dokumentointikeikalla tulisi aina olla kaksi kameraa mukana. Vararunko on elintärkeä koska ikinä ei tiedä milloin tekninen vika tai jonkinlainen vahinko sattuu. Aina pitäisi olla varasuunnitelmat b, c ja d. Sofian omasta kamerarepusta löytyy aina kaksi kameraa, ja niiden kaverina on useita eri objektiiveja eri polttoväleillä erilaisten tilanteiden taltiointiin.
Vuodenaika ja vuorokaudenaika on syytä huomioida kuvauksia suunnitellessa. Suomessa valoisa aika on valtaosan vuodesta hyvin rajallista, joten lisäsalamavalolle käyttöä on usein. Erityisesti kirkot voi olla tosi pimeitä talviaikaan, jolloin voi olla todella vaikeaa saada kunnollisia kuvia pelkällä luonnonvalolla. Myös vaihtelevissa lämpötiloissa ja olosuhteissa on syytä varautua vara-akuilla niin kameroihin kuin lisäsalamoihinkin.
Oma pukeutuminen tulee suunnitella huolella niin että se on tarpeeksi lämmin, mutta samalla myös tapahtumaan sopivan asiallinen ja käytännöllinen niin että siinä on hyvä työskennellä.
Kuvauksista hieman riippuen voi myös omia eväitä olla mukana. Samoin lepo on tärkeää, kahdentoista tunnin kuvauskeikat parin tunnin yöunilla tuntuu todella pitkiltä. Muista kunnolliset yöunet ennen keikkapäivää.
Kaikista tärkein vinkki kuitenkin on, että oma välineistö tulee tuntea läpikotaisin, niin että voi tarvittaessa kuvata vaikka silmät kiinni pimeässä. Tällöin välttyy monelta kiusalliselta tilanteelta.
Muotokuvauksia varten Sofialla on käytössään kiinteä 50mm objektiivi sen valovoimaisuuden ja syväterävyyden takia. Toinen merkittävä ominaisuus kyseisessä objektiivissa on ettei se vääristä mittasuhteita lainkaan, toisin kuin vaikka laajakulmaobjektiivit.
Kauempaa tapahtuvaa kuvaamista varten Sofian kamerarepusta löytyy 70-200mm objektiivi joka mahdollistaa zoomailun ja kauempaa kuvaamisen esimerkiksi tilaisuuksissa joissa kuvaajan liian lähietäisyydellä työskentely haittaisi tilaisuuden kulkua.
Mainittujen lisäksi kolmantena työkalupakkia täydentää 24-70mm "joka paikan höylä" objektiivi välimuotona kahdelle muulle. Näillä kolmella hääkuvaukset sujuu.
Dokumenttikuvaus häissä tarkoittaa kuvaajalle noin kahdeksan tunnin yhtämittaista kuvauspäivää, mutta itse työ alkaa jo huomattavasti aiemmin tapahtuvasta suunnittelusta. Sofia tapaa hääparin ensimmäisen kerran vähintään kaksi viikkoa ennen hääpäivää / kuvauspäivää. Suunnittelupalaverissa hääpari tutustuu kuvaajaan ja kuvaaja hääpariin, samalla käydään läpi pukeutuminen, kuvausympäristöt, paikat, aikataulut, vierasmäärät, tapahtumat ja toiveet.
Kaiken suunnittelun jälkeen Sofia vielä varmistaa ennen hääpäivää että kaikki todellakin on valmiina, kalusto toimii ja kuviot on selkeät. Sovitusta aikataulusta riippuen yleensä kuvauspäivä alkaa kirkolta. Kirkkokuvausten jälkeen Sofia karkaa hääparin mukaan ennalta sovitulle kuvauspaikalle ottamaan viralliset muotokuvat.
Muotokuvausten jälkeen seuraa ohjelmassa saapuminen juhlapaikalle missä vieraat jo odottavat hääparia. Juhlavieraat vastaanottaa hääparin, ja siitä edetään onnittelujen, alkumaljojen ja alkupuheiden jälkeen kohti ruokailua. Ruokailussa valokuvaaja tyypillisesti ruokailee häävieraiden kanssa samassa tilassa muiden mukana, mikä varmistaa että valokuvaaja näkee ja saa taltioitua mahdolliset tärkeät tilanteet ja tapahtumat ympärillä.
"Riippuen siitä minkälaisen paketin hääpari on valinnut kuljen koko päivän kamera kädessä, ja olen kokoajan skarppina seuraamassa tilanteita ympärillä dokumentoiden kaikki tärkeät tilanteet ja tapahtumat talteen."
━ Valokuvaaja Sofia Virtanen
Ruokailun jälkeen häissä yleensä tapahtuu jonkinlaista kuvattavaa ohjelmaa, esityksiä tai seuraleikkejä. Vaikka jokaiset häät ovat omanlaisensa, on Sofialle yli viidentoista vuoden hääkuvailun aikana syntynyt melkoisen hyvä käsitys siitä minkälaisella kaavalla tapahtuma etenee. Teknisen osaamisen lisäksi hääkuvauksissa myös sosiaalinen puoli korostuu ja valokuvaajan tulisikin olla sellainen jolta onnistuu rento kommunikointi ja smalltalk sekä hääparin että juhlavieraiden kanssa kuvaamisen lomassa.
Monella hääparilla tulee eteen tilanne jossa budjettirajat pakottaa karsimaan unelmahäissään jostain. Sofian neuvo on, että valokuvauksen ei tulisi olla ensimmäinen säästökohde. Valokuvat on se minkä äärellä tuota ainutlaatuista tapahtumaa muistellaan vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin. Valokuvat joiden avulla muistoihin palataan vuosi toisensa jälkeen on mittaamattoman tärkeitä.
Yhdetkään häät ei ole kokonaisuutena samanlaiset kuin toiset, mutta trendejä on havaittavissa. Sofia kertoo että edelleen suosituin hääajankohta on kesäaikaan, mutta nykyään painottuen enemmän loppukesään ja syksyyn. Juhlista on tullut todella näyttäviä, ja ammattimeikkaajien ja -kampaajien apua käytetään enemmän. Juhlissa on paljon ennalta mietittyjä yksityiskohtia hääpuvuista -kenkiin ja -hiuskoristeisiin. Värimaailmaa jossa puolison asun värit täsmää juhlien värimaisemaan, tai morsiusneitoja ja -poikia matchaavilla vaatteilla.
Kuvausten toteutuksessa nykyään on jonkin verran enemmän vaihtoehtoja, esimerkiksi dronen käyttö mahdollistaa suuret näyttävät ryhmäkuvat taivaalta käsin. Ja tietysti lähellä sijaitsevat studiot auttaa aina, kun kaatosade tai myrsky yllättää kun pitäisi kuvata ulkona.
Aikataulun ja riskianalyysien kanssa Sofia osaa myös auttaa, kun paljon häitä nähneenä jo tietää paljon aikataulutuksellisia haasteita ja sudenkuoppia.
Kaikesta valmistautumisesta huolimatta aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista ja jänniltä haasteilta ei ole Sofiakaan välttynyt. Kerran hääkuvauskeikalle lähtiessä auton kuskinpuolen ovi jäi käteen - siis putosi ihan saranoiltaan irti. Siinä tuli melkoinen kiire kirkkoon, onneksi vanhemmat asuivat samalla kadulla ja Sofia sai heiltä auton lainaan työkeikalle.
Toisella keikalla kesken kaiken kirkossa kuvatessa kengistä lähti pohjat irti kesken kaiken. Sen Sofia ei antanut kuvauskeikkaa haitata, vaan jatkoi loppuun asti ilman pohjia niin ettei kukaan vieraista tainnut edes huomata tapahtunutta.
Kuvauskeikat vaihtelevissa olosuhteissa vaatii nopeaa sopeutumista ja ongelmanratkaisua. Hankalia tilanteita ei voi välttää vaikka kuinka parhaansa yrittää, loppu onkin kiinni siitä kuinka tilanteet käsittelee.
Pandemialta ei ole valokuvauskaan säästynyt. Sofian kuvauskalenteri tyhjeni täysin koronan myötä. Kesä, joka on normaalisti ollut vilkkainta sesonkiaikaa, oli nyt aivan tyhjä. Monet häät, rippijuhlat ja muut tapahtumat peruttiin. Kuvauskalenteriin jäi vain muutamat ylioppilas- ja rippikuvat.
Vaikutukset jatkuu edelleen, siitä huolimatta että Sofia on aina pitänyt huolta hygieniasta monin tavoin pintoja pesemällä ja desinfioimalla, tilavan studion mahdollistamien turvavälien kautta ja hyvistä valmiuksista käsihygieniaan studiotiloissa. Kuvauksiin ei koskaan ryhdytä jos kuvaaja tai kuvattava on sairaana.
Sofian tavoittaa parhaiten sähköpostitse sofia@sofiavirtanen.fi ja lisätietoja Sofian toiminnasta löytyy runsaasti Sofian verkkosivuilta sofiavirtanen.fi. Tämän lisäksi Sofia on hyvin aktiivinen sosiaalisessa mediassa Facebookissa ja Instagramissa.
Valokuvaus talvella ulkona tarkoittaa paljon tuulta, pakkasta, kosteutta, sekä erityisesti seisomista lähes paikallaan. Kerrospukeutuminen on korvaamaton. Kerrospukeutumista on hyvä harrastaa myös käsineissä vaikkapa niin, että laittaa talvirukkasten alle kevyemmät sormikkaat joiden kanssa kameran operointi onnistuu helposti. Tällöin kädet eivät jää paljaaksi kuvatessa tai kameraa säätäessä.
Mikäli tuntuu että voi olla tarvetta maata kylmällä pinnalla tai polvistua pidemmiksi ajoiksi, on hyvä pakata mukaan jonkinlainen alusta, kuten telttapatja, foliohuopa tai ihan perinteinen vaahtomuovinen istuinalunen.
Jos kuvauksissa on malli mukana, niin on hyvä idea pakata mukaan paksua vilttiä tai vastaavaa jotta lämmittely kuvausten välissä on mukavaa, helppoa ja tehokasta.
Lämpöisenä pysymiseen on olemassa myös tehokkaita apuvälineitä, kädenlämmittimiä. Kädenlämmittimiä on monenlaisia, mutta yleisimmät lienevät geelimäiset keittämällä uudelleenkäytettävät. Ne lämpenevät aktivoinnin jälkeen tuotteesta vaihdellen useista minuuteista jopa puoleen tuntiin. Toinen yleinen vaihtoehto on kertakäyttöiset rautajauholla toimivat pussit, jotka tuottavat aktivoinnin jälkeen lämpöä intensiivisemmin ja hieman pidempään. Molemmista voi löytää yllättävän pelastuksen kun kylmä yllättää.
Akkujen varaus vähenee huomattavasti nopeammin kylmässä. Se johtuu hieman yksinkertaistettuna akkujen tarvitsemien kemiallisten reaktioiden tarpeesta, mitkä hidastuvat kylmässä. Jos vara-akut on mukana täyteen ladattuna, mutta jätetty esimerkiksi kylmenevään kamerarepun sivutaskuun, voi akut huutaa tyhjyyttään kun niitä oikeasti tarvitsisi. Akut kannattaa siis talvella kuvatessa kantaa mukana lämpimässä, kehoa vasten vaikkapa takin povitaskussa.
Talvimaisemissa saattaa helposti nälkä yllättää, ja nälkäisenä on vaikeaa keskittyä kuvaamiseen tai ylipäätään pysyä lämpimänä. Ota mukaan vähintään jotain pientä kylmää kestävää evästä, voileipä tai energiapatukoita. Tärkein kuitenkin on lämmin juoma, kahvi tai kaakao, mukaan luotettavaan termoskannuun. Mikään ei piristä valokuvausreissua niin kuin kunnon evästauko keskellä kaunista Suomen luontoa.
Valokuvatessa hämärässä valotuksen vähyys toisinaan pakottaa käyttämään pidempää valotusaikaa, mikä tarkoittaa, että kamera on syytä pitää paikallaan. Paras tapa tähän on kunnollinen kamerajalusta. Kunnon jalusta kestää viileää ja vaihtelevia maastoja, siinä missä kevytmuoviset halpisversiot saattavat kylmässä halkeilla rikki kesken kuvausten.
Vaativissa olosuhteissa myös valokuvauskalustolla on merkitystä. Obiskalla on käytössä pääasiassa vain parempilaatuisia L-sarjan linssejä, jotka sääsuojauksensa ansiosta sopivat hyvin Suomen vaihteleviin ja ajoittain melko ankariin olosuhteisiin. Nämä linssit ovat hieman parempia ja kestävämpiä kuin tavalliset vastaavat.
Lisätietoja L-sarjan linsseistä howtogeek-blogissa.
Maisemakuvausta suunnitellessa on hyvä kiinnittää huomiota valoisan ajan rajallisuuteen. Kuvauspäivät on parempi aloittaa etuajassa kuin liian myöhään, ja kuvauspaikkaa miettiessä on hyvä ottaa huomioon mistä aurinko nousee, ja mihin se laskee.
Suunnittelun helpottamiseksi kännykkään voi ladata esimerkiksi kympillä Sun Seeker -sovelluksen, joka näyttää mihin aikaan ja mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee. Samankaltaisia sovelluksia löytyy paljon Androidille ja iOSille.
RAW-kuvaus antaa hieman enemmän säätövaraa jälkikäsittelyyn, ja sitä tulisi suosia erityisesti ulkokuvauksessa talvella. Valo on kovaa, lumi sinertävää, ja heijastuksia on kaikkialla. Oikean valotuksen löytäminen voi olla hankalaa.
Monissa kameroissa valotuksen mittaus on standardisoitu keskiharmaaseen, jota aurinkoisena päivänä ei juuri näy. Tällöin on hyvä kokeilla hieman ylivalottaa mittaukseen nähden, näin kompensoiden harmaan puutetta.
Lumisessa vaaleassa maisemassa histogrammi on valaistuksen arviointiin parempi työkalu kuin heijastava LCD-näyttö. Jos kamerassasi on mahdollista esikatsella otettuja kuvia etsimen läpi, käytä myös sitä.
Oikean valkotasapainon löytäminen lumessa voi olla haastavaa. Jos kuvista tulee liian sinertäviä lumen takia, kannattaa kokeilla valkotasapainoasetuksista löytyvää salamalle tarkoitettua "Flash"-asetusta. Se on tehty kompensoimaan salamavalon sinisyyttä, ja toimii samaan myös lumen kanssa. Kannattaa kuitenkin varoa ylikompensointia ettei maisemasta tule keltaista.
Kovassa pakkasessa viilentyneen kuvauskaluston lämmetessä tapahtuu kondensaatiota, jossa lämpimän ilman kosteus tiivistyy vedeksi kylmille pinnoille. Kamera kannattaa laittaa tiiviiseen muovipussiin jo ulkona pakkasessa ja jättää reilusti kylmää ja kuivaa ulkoilmaa myös pussin sisälle. Muistikortin voi ottaa huoletta kamerasta pois jo ennen pussiin sulkemista.
Siirtyessä sisätiloihin suljetun pussin annetaan lämmetä hiljalleen, jolloin vältetään kondensaatioveden muodostuminen kameran osien sisäpuolelle. Mahdollinen kosteus tiivistyy pussin ulkopinnalle ja kameran elektroniikka kiittää.
Pidä itsesi ja akut valokuvausreissulla lämpimänä, huolehdi ravinnosta ja suunnittele kuvaussijainti etukäteen, sillä talvella aikaa harhailuun on huomattavasti vähemmän. Pidä huolta että kalusto on tarpeeksi laadukasta olosuhteisiin nähden, ettei kamera kerää kosteutta ja jalusta halkeile pakkasessa.
Erinomaista valokuvaustalvea kaikille ammattilaisille ja harrastajille!