Ilotulituksilla on lumoava viehätysvoima, joka on samaan aikaan kaunista ja jännittävää. Ilotulitteiden kuvaaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä ne ovat nopeasti ohi ja kuvausolosuhteet ovat pimeyden ja korkeiden kontrastien vuoksi haastavat. Tässä artikkelissa sukellamme ilotulitevalokuvauksen maailmaan ja annamme sinulle vinkit näiden ohikiitävien hetkien vangitsemiseen.
Ilotulitteiden kuvaamisessa oikeanlainen varustus on välttämätöntä, jotta voit vangita nämä taianomaiset hetket kaikessa loistossaan. Ennen kaikkea hyvä kamera on ratkaisevan tärkeä. Kamerassa on tärkeää olla manuaaliasetukset aukolle, suljinajalle ja ISO-aukolle. Tätä blogia lukiessa hyvä oletus on, että sinulta löytyy jo sopiva järjestelmäkamera. Siksi keskitymmekin nyt enemmän muihin kamera varusteisiin, objektiiviin ja asetuksiin.
Uutena vuotena raketteja kuvatessa on yleensä pimeää ja ilotulitteet ovat parhaimmillaan hämärässä tai pimeässä, joten jalusta on käytännössä pakollinen. Koska kuvissa saattaa joutua (tai haluta) käyttää pitkiä valotusaikoja erilaisten efektien luomiseen, kannattaa hankkia tukeva jalusta.
Sopivan jykevä jalusta tyypillisille kamera- ja objektiiviyhdistelmille on esimerkiksi Manfrotto 190. Kirkkaasti palavilla ilotulitteilla on niin korkea kontrasti pimeää taivasta vasten, että pienikin tärähdys näkyy helposti kuvassa tärähtäneinä valojuovina.
Samasta syystä kannattaa hankkia lanka- tai kaukolaukaisin. Kameran laukaisinpainikkeen painaminen aiheuttaa helposti kuvaa tärähdyksen. Tämä on helppo eliminoida ottamalla kuva kaukolaukaisimella.
Edistyneissä kaukolaukaisimissa on myös muita käteviä ominaisuuksia, esimerkiksi kuvasarjojen ja jaksojen ottamista erilaisin asetuksin. Tärkein toiminto tässä tapauksessa on kuitenkin saada kuva otettua ilman, että kameraa tarvitsee koskea käsin.
Mikä linssi sitten mukaan ilotulituksen kuvaamiseen? Tätä kysytään ajoittain, mutta vastaus ei ole yksiselitteinen. Yhtä yksittäistä "parasta objektiivia" ei ole, sillä toivottu tyyli ja olosuhteet määrittävät mikä objektiivi kuhunkin tilanteeseen sopii. Yksittäisiä räjähdyksiä kuvatessa tele on usein hyvä valinta, mutta ehkä haluat sommitella kuvaan myös muuta tapahtumaa – kaupunkia tai ihmisjoukkoa, joka tavallaan sitoo ilotulituksen johonkin ympäristöön tai antaa sille mittasuhteita.
Tällöin kannattaa harkita hieman laajempaa linssiä - vaikkapa jotain 24-50mm väliltä. Jos ilotulitus on pienehkö tai hyvin kaukana, liika laajuus kuitenkin voi aiheuttaa ilotulituksen näkymisen hyvin pienenä kuvassa. Jokainen on joskus koittanut kuvata livenä hienona näkyvää kuuta taivaalta ja harmistunut siitä, että se näyttääkin valokuvassa mitäänsanomattoman pieneltä.
Ihminen osaa keskittää ajatuksensa hyvin tiettyyn silmien edessä olevaan näkymän osaan ja kohdistaa katseensa johonkin yksityiskohtaan. Kameran kanssa se tapahtuu tarkentamalla, mutta polttoväli määrittää kuinka paljon informaatiota kuvaan ylipäänsä kertyy. Tällöin liiallinen turha kuona kohteen ympärillä pakottaa kuvan katsojan skannaamaan kuvan turhiakin osia.
Tilannetta ei kannatakaan suunnitella objektiivi, vaan lopputulos edellä. Millaisen kuvan haluat ja millaisessa paikassa kuvaat? Esimerkiksi rannalta kaukana tapahtuvaa ilotulista varten kannattaa valita erilainen linssi kuin läheltä tapahtuvaa jne.
Heijastumat vedessä ja tapahtuvat etualalla tekevät kuvasta kiinnostavan, vaikka räjähdykset eivät täytä edes kolmasosaa kuvan pinta-alasta. Kuva: Tom Hill, Canon EOS 700d, 28mm (Canon EF 28-200mm), f/16, 3s valotusaika, ISO 400.
Laajaa kulmaa saa esimerkiksi RF 15-35mm f/2.8L IS USM -linssillä tai vastaavasti EF-puolelta EF 16-35mm f/2.8 L USM II -linssillä.
Hyvä sijainti tarjoaa yleensä esteettömän näkymän taivaalle ja on kaukana väkijoukoista. Etsi avoimia tiloja, joissa rakennukset, puut tai muut kohteet eivät estä näköyhteyttä. Esteettömällä näkymällä en tarkoita vain selkeitä ongelmia, kuten isot rakennukset, vaan myös oksat, sähköjohdot ja lyhtypylväät voivat näyttää ikäviltä ilotulitteiden edessä.
Kaikki varsinaisesta ilotulitteesta ylimääräinen ei ole kuitenkaan pelkkää estettä. Jos kuvassa näkyy vain ilotulitteen räjähdys mustaa taustaa vasten, voi se olla hieman tylsä. Voi olla hyvää tekniikkaharjoitusta kuvata vaikkapa skarppeja ilotuliteräjähdyksiä, mutta usein kuvasta tekee kiinnostavan juurikin muiden asioiden yhdistäminen kuvaan.
Kuvan poikki kulkeva johto rikkoo asetelman. Kuva yllä: Peter Spencer.
Joskus kuvassa oleva ”este” voi toimia myös tehokeinona. Kuva yllä: Emma Guliani.
Vaikka suositut katselupaikat saattavat tarjota mukavuutta ja viihdettä lähistöllä, niihin liittyy usein paljon väkeä ja mahdollisia häiriötekijöitä. Jos kaupungin paras ilotulitteiden katselupaikka on jonkin mäen päällä, ehkä haluat mennä kuvaamaan paikkaan, josta näkee mäen ihmisineen ja taustalla ilotulitteet? Kun etsit vähemmän ruuhkaisia alueita, sinulla on enemmän vapautta liikkua, sommitella otoksesi ilman häiriöitä ja keskittyä kuvaamiseen.
Sommittelulla ja kohteen kehystämisellä on iso merkitys. Voisi jopa sanoa, että ilotulituskuvissa se korostuu, sillä varsinainen räjähdys on yleensä samanlainen. Kohteet, vaikkapa ihmiset etualalla voivat korostaa ilotulituksen kokoa, joka ei muuten käy ilmi pelkästä räjähdyksestä mustaa taustaa vasten.
Ilotulitus on osa maisemaa, joten usein myös rakennukset tai kaupungin siluetti taustalla ja juhlivat ihmiset toimivat hyvin. Toisaalta kuvaa voi kehystää hyvin esimerkiksi puustolla kuvan sivuilla ja ylhäällä niin, että ilotulitus näkyykin näiden rajaamana. Kokeile eri kuvakulmia ja näkökulmia löytääksesi täydellisen kehyksen, joka korostaa ilotulituksen vaikutusta.
Puu rajaa ilotulitteen pois näkyvistä ja kuva keskittyy enemmän ihmisiin ja tunnelmaan. Kuva: Josh Hild.
Ilotulituksia kuvattaessa etualan elementit jätetään usein huomiotta, mutta ne voivat vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Mielenkiintoisten etualan elementtien, kuten ihmisten, siluettien tai maamerkkien sisällyttäminen kuviin voi lisätä kuvien syvyyttä ja visuaalista mielenkiintoa. Nämä elementit antavat katsojalle mittakaavan ja kontekstin ja tekevät ilotulituskuvista dynaamisempia ja kiinnostavampia.
Manuaalitila on syytä hallita ilotulituksia kuvatessa, sillä valoerot ovat suuria ja tapahtuvat nopeasti. Kun osaat hyvin erilaisten asetusten – pääasiassa valotusajan, aukon ja ISO-arvon yhdistelmät, pärjäät hyvin erilaisissa valaistusolosuhteissa.
Valotusajan pituus riippuu haluamastasi tyylistä ja muut asetukset usein tukevat sitä. Lyhyellä valotusajalla voit vangita räjähdykset tarkasti tiettyyn hetkeen ja pitkällä valotusajalla saat vastaavasti hieman erilaista näkymää – pitkiä valohäntiä ja kuvaan ehtii enemmän räjähdyksiä. Muut asetukset, kuten aukko ja ISO-arvot tukevat tätä.
Pitkällä valotusajalla jokainen kipinä tekee kuvaan pitkän juovan. Kuva: Keith Lobo.
Yleensä aukko kannattaa pitää mahdollisimman pienenä (eli isompi numero) kunhan tätä pystyy kompensoimaan riittävästi valotusajalla ja ISO-arvolla, sillä pieni aukko usein muodostuu ongelmaksi heikon valovoiman vuoksi. ISO-arvolla taas ei muuten ole rajaa, mutta suuri ISO-arvo nostaa kohinan määrää kuvassa ja kohina myös erottuu pimeissä kuvissa paremmin kuin esimerkiksi päivänvalossa.
Tästä syystä oikean yhdistelmän löytäminen kuhunkin haluttuun tyyliin erilaisissa hämärissä valaistusolosuhteissa vaatii hieman kokeilua ja säätämistä. Ei siis ole selkeitä arvoja, joita voi aina käyttää, vaan ne kannattaa kokeilla paikan päällä ja siihen kannattaakin varata hetki aikaa ennen ilotulituksen alkamista. Olennaista on ymmärtää miten aukon, valotusajan ja ISO-arvon yhdistelmät toimivat ja vaikuttavat lopputulokseen.
Nopea suljinaika pitää jokaisen kipinän erillään. Räjähdys on nopea ja siksi kuvassa on aina jonkin verran liike-epäterävyyttä. Kuva: Grigoriy.
Suljinajan saamiseksi nopeaksi on usein ISO-arvoa nostettava huomattavasti, joka taas aiheuttaa kuvaan kohinaa ja rakeisuutta sekä haittaa jonkin verran värien selkeyttä.
Hyvä kuva on yleensä tarkka, ellei toisin ole taiteellisista syistä haluttu. On hyvä ymmärtää kuitenkin, että kaikki epäterävyys ei ole peräisin samasta lähteestä.
Liike-epäterävyys tulee kuvassa olevien kohteiden liikkeestä: luontokuvauksessa se voi olla nopeasti kiitävä lintu, urheilukuvauksessa vauhdikas pelaaja ja ilotulitteen kuvauksessa nopea kipinän lento räjähdyksestä tai muualla kuvassa olevien asioiden liikkuminen kuvanottohetkellä. Kun suljinaika on hidas, myös ihmiset ehtivät liikkua kuten ylempänä kipinöitä kaaressa heiluttava mies kuvassa – hänen kasvojaan ei erota, koska ne ovat liikkuneet kymmenien sekuntien aikana.
Liike-epäterävyys korostuu pitkillä valotusajoilla ja se voi olla joskus myös hyvä tehokeino, kuten samettisen tasainen vesi tai hahmottomaksi muotoutuneet ihmismassat. Joskus se on kuitenkin haittaava tekijä, jos kuvan ehdottomasti haluaa olla skarppi. Mitä nopeampi kohde ja mitä pidempi valotusaika, sitä enemmän kuvaan tulee liike-epäterävyyttä.
Sumeus taas johtuu tarkennuksesta ja sillä ei ole selkeää suuntaa. Tällöin kohde vain on yksinkertaisesti epätarkka koska linssi on huono tai kohdistettu eri kohtaan kuin toivottu. Usein ilotulitekuvauksessa sumeus voikin johtua siitä, että objektiivi on esimerkiksi automaattitarkennuksella ja se ei ehdi tarkentamaan kohteeseen.
Ilotulitteet yleensä räjähtävät etäällä, joten tarkennuspisteen voi hyvinkin asettaa valmiiksi äärettömään, ottaa koekuvat ja tarkistaa näytöltä zoomaamalla että lopputulos näyttää tarkalta.
Yllättävää kyllä, edes kalliit linssit eivät ole aina täysin tarkkoja automaattiasetuksella, sillä linsseissä ja kameroissa sekä niiden yhdistelmissä on hienovaraisia eroja. Linssit saattavat tarkentaa vähäisesti liian eteen tai taakse. Esimerkiksi Canonin linssejä voi yleensä mikrotarkentaa kamerakohtaisesti. Tämä löytyy peilillisten kameroiden ”Micro AF Adjustment” valinnan takaa.
Näiden lisäksi haittaavana tekijänä ovat vielä tärähdykset. Aiemmin jo käsiteltiin jalustan ja kaukolaukaisimen tärkeyttä. Näiden lisäksi myös itse kamera voi aiheuttaa tärinää. Peilillisissä järjestelmäkameroissa tapahtuva peilin liike ja kolahdus heilahduttaa kuvaa, joskin hyvin vähäisesti.
Se ei yleensä haittaa ilotulistusten tai minkään laajan näkymän kuvaamista, mutta voi olla ongelma, jos kuvaa supertelellä (tai ilotulituskuvauksen ulkopuolelle esimerkiksi makrokuvia). Canonin kameroissa peilin voi lukita valmiiksi ylös ennen kuvan ottamista, jotta heilahdusliike ei aiheuta tärinää.
Tälle löytyy valinta asetuksista kohdasta "peilin lukitus" ("Mirror Lockup") ja sen sijainti menussa voi hieman vaihdella kamerasta riippuen. Tällöin peili lukitaan valmiiksi ylös ennen kuvan ottamista eikä se kolahda kuvaa ottaessa.
Tätä peilin tärähdyksen aiheuttamaa ongelmaa ei ole uusissa, peilittömissä kameroissa ja sen merkitys yleisesti ilotulitteiden kuvaukseen on vähäinen, olennaisempaa on jalustan ja kaukolaukaisimen käyttö sekä järkevä tarkentaminen.
Tunne kamerasi asetukset ja sijoita itsesi valmiiksi hyvälle paikalle varusteineen ja valmistaudu hieman improvisoimaan oikeiden aika-, aukko- ja ISO-yhdistelmien kanssa niin kuvat onnistuvat hyvin ja ehdit myös nauttia näkymästä.
Helsingin Pitäjämäessä on rakenteilla Pohjoismaisittain kokonaan uudenlaista tekniikkaa elokuva-alalle. Teollisuushalliin on rakentumassa lediseinä, jonka tausta ja valaistus antavat uudenlaisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa liikkuvan kuvan tuotannolle.
Hallissa toimii vuonna 2020 perustettu tuotantoyhtiö Fireframe, jonka perustajiin kuuluu Supercellistä tuttu Mikko Kodisoja. Toimitusjohtajana toimivalla Kodisojalla ja tittelillä Director of Virtual Production toimivalla Markus Helmisellä on mielessään selkeä visio tuotantoyhtiön tulevaisuudelle.
Markus vuokrasi objektiivia testikäyttöön ja haastattelin häntä Obiskan blogiin.
Hän vastaa tuotantoyhtiössä tehtävistä virtuaalituotannoista yhtiön ledistudiolla. Studiolla tehdään monimutkaisten asioiden kuvaamista paremman näköiseksi ja kustannustehokkaammaksi erilaisille tuotannoille.
Pitäjänmäen halli on suomen ensimmäinen ledistudio, mutta Markus on jo ennen Fireframen uraansa ollut toteuttamassa hieman vastaavia pienempiä seiniä, jotka on purettu käytön jälkeen. Nyt Fireframella on investoitu kiinteistöihin ja kalustoihin, jotta käyttöön on saatu suuri kaareva lediseinä.
Markus itse on alan pioneeri ja hän on ollut toteuttamassa Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäistä In-Camera Visual Effects -studiota eli lyhyesti ICVFX-studiota.
Fireframe tekee virtuaalituotantoja, joka on kattotermi erilaisille virtuaalituotannon tehtäville. Erityisesti Fireframe tekee ICVFX:ää ja siihen liittyen optista seurantaa. ICVFX on tekniikka, jossa visuaaliset efektit saadaan aikaiseksi kuvaamalla jo kamerassa perinteisen jälkituotantoprosessin sijaan.
Studionäkymää ja kameran kuvaa. Kuva: Fireframe.
Fireframella on käytössään suuri, kaareva ledipinta, jota kutsutaan LED-volumeksi. LED-volyymistudiotuotanto on videotyyppi, joka mahdollistaa hyvin luonnollisen näköisen valaistuksen studiossa. Se tuottaa LED-taustalla pyörivän kuvan perusteella oikeanväristä valoa halutuista suunnista studion keskellä oleville kohteille. Näin LED-seinällä pyörivä video korvaa perinteisen studiovalaistuksen.
Leditaustalla päästään vaarallisiinkin maisemiin. Kuva: Fireframe.
Koska lediseinässä pyörii oikea kuva, sen valo ja sen sävyt siroavat tarkasti oikeasta suunnasta ja oikealla intensiteetillä, jolloin se vastaa lähes luonnonvaloa. Normaalisti tällainen hienosäätö on tehty vasta jälkituotantovaiheessa, mutta nyt se on mahdollista tehdä heti lennossa LED-taustaa vasten.
Samaa tekniikkaa on käytetty esimerkiksi Disneyn tuottamassa Mandalorianissa ja Denis Villeneuven ohjaamassa vuoden 2021 Dyyni-elokuvassa, vaikka niitä ei Suomessa kuvattukaan.
Onnistuuko Dyynin kaltainen tuotanto sitten myös Helsingissä? Periaatteessa kyllä, mutta Markuksen mukaan kova päivänvalo on vielä haasteellista toteuttaa. ”Kontrasti on yksi haaste. Aurinko on niin kaukana, että valon laatu on hieman erilainen. Ledeillä ei tule kovaa intensiteettiä ja ledivalo on softimpaa. Overcast eli pilvinen onnistuu hyvin, mutta paahteinen, kirkas keskipäivä ei onnistu vielä pelkillä ledeillä.”
Aavikkomaisemakin luonnistuu, vaikka suora ja kova valo on yhä haasteellista. Kuva: Fireframe.
Leditaustan etuna on etenkin sävyjen hallinta, nopea taustan vaihto ja jopa reaaliaikainen taustan eläminen.
Fireframe käyttää LED-volumen lisäksi OptiTrack-tekniikkaa, jossa taustan kuvakulma lediseinällä vaihtelee kamera-ajon perusteella reaaliaikaisesti ja saumattomasti. Tausta on toteutettu kolmiulotteisena esimerkiksi Unreal Enginellä. Tällöin kameraa liikuteltaessa tausta reagoi siihen ja kuvakulma päivittyy aina oikeanlaiseksi antaen sille kolmiulotteisen vaikutelman. Tausta on siis käytännössä rakennettu 3d-ohjelmistolla, näytetään lediseinällä ja se reagoi kameran kuvakulmaan jatkuvasti.
Kuva: Fireframe.
OptiTrackin avulla tausta ei jää vain kaksiulotteiseksi, vaan se tarjoaa erinomaisen ja luonnollisen valaistuksen lisäksi jokaisessa hetkessä oikean perspektiivin. Tämä toimii, koska katossa on infrapunakamerat, jotka seuraavat mitä alhaalla studiossa tapahtuu ja miten taustan pitäisi siihen reagoida.
LED-volumea on mahdollista kuvata myös useammalla kameralla kerralla eri kuvakulmista eli multicam-setuppina. Tällöin kameroiden frustum eli kameran näkemän alueen lediseinän kuva-ala näkyy oikein molemmille kameroille. Frustum tarkoittaa oikeastaan kolmiulotteista keilaa, jonka kamera kullakin objektiivilla näkee objektiivin tarjoamalla kuvakulmalla. Käytännössä kamerat siis näkevät taustalla olevalta ledinäytöltä kaikille kameroille tarkoitetun oman kropatun alueensa, joka elää osana muuta taustaa, joka taas tarjoaa valaistuksen koko studion lavalle.
Fireframe käyttää myös GhostFrame-tekniikkaa. Ledit mahdollistavat usean eri kuvan näyttämisen lähes samanaikaisesti LED-volumella. Käyttämällä suurta frame ratea eli suurta ruutumäärää sekunnissa, voi kunkin kameran ajoittaa poimimaan kukin omat ruudut leditaustalta. Näin ne mahdollistavat käytännössä usean eri taustavideon käyttämisen kuvatessa ”samanaikaisesti” ja taustojen vaihtelun lennossa. Se toimii hyvin etenkin livelähetyksissä, jossa kameroita voi olla käytössä useita eri kuvakulmista. Sen avulla voi vaihtaa taustoja kokonaan erilaiseen tai vaikkapa hienosäätää valaistusta.
Edellisen perusteella lienee sanomattakin selvää, että LED-volumen käyttö on huomattavasti edistyneempää kuin perinteisen green screeniin eli vihreän taustan käyttö:
Markuksen mukaan tässä säästyy myös aikaa studiotyöskentelyssä. ”Valaistuksen asettaminen on tosi hidasta. Niiden säätäminen ja niiden kanssa pelaaminen vie paljon aikaa. Nyt lediscreenillä saadaan viidessä minuutissa hoidettua 90-prosenttia tästä työstä missä perinteisiä valoja siirtelemällä menisi reilusti enemmän. Etenkin verrattuna green screenin käyttöön, jossa ei oikein tarkasti edes tiedetä mitä sinne taustalle lopulta laitetaan, post productionissa menee vanhalla tavalla hirveästi aikaa. ”
Vuonna 2021 Fireframella on Pitäjämäellä oma studio, jossa on yksi suuri studiotila. Studion lediseinä on 18,5 metriä leveä ja viisi metriä korkea. Se on rakennettu 180 asteen studioksi puolikaaren muotoon, jossa on katto ja kolme liikuteltavaa elementtiä.
Kaareva lediseinä eli LED-volume. Kuva: Fireframe.
Studiolla on myös tuotantotilaa toisessa, lähes identtisessä hallissa kadun toisella puolella. Siellä sijaitsee puvustus, maskit, keittiöt, lavastuksen tuotantotilaa ja toimistot.
”Kun rakennettiin tämä toinen halli, niin nyt on yhteensä noin tuhat neliötä tilaa. Studio on noin neljäsataa neliötä ja toisessa hallissa on kolmensadan neliön tuotantotilat kummassakin kerroksessa. ”
Studio on Pohjoismaiden isoin. Muutoin suomessa on pääsääntöisesti pienempiä, lähinnä yrityspresentaatioihin tehtyjä, suuntaansa muutaman metrin kokoisia suorakaiteen mallisia lediseiniä tai kulmauksia, mutta ei varsinaisia studioita. Uusia studioita on kuitenkin syntymässä Pohjoismaissa Norjaan ja Saksassa on maailman suurin, Netflixin rahoittama virtuaalistudio.
”Me Fireframella olemme koko maailman mittakaavassa keskikokoinen studio ja Pohjoismaiden suurin”.
Ensimmäinen leffakuvaus Fireframen studiolla oli Omertan kohtaus, joka tehtiin alkukesällä 2021 ja lisää on tulossa.
”Omertassa oli uutiskohtauksia ja muuta, mutta silloin oli käytössä vain yksi valoseinä ja se oli enemmänkin sellainen backdrop-tyyppinen, jatkossa lediseinää pystyy hyödyntämään paljon monimuotoisemmin.”
Nykyinen tuotantokäytössä oleva setupin muoto on tullut sen jälkeen vasta alkusyksyllä 2021. Lisäksi on paljon tehty erilaisia spottimainoksia ja kansainvälisille brändeille tehtyjä mainoksia.
Kuva: Fireframe.
Lediseinät sopivat myös livelähetyksiin ja tällaisia on tehty esimerkiksi joillekin isommille pelifirmoille. Mainoksia kuitenkin on tehty paljon ja myös leffoja on tulossa lisää.
Kuva: Fireframe.
”Tavoitteena meillä on saada kansainvälisiä keskisuuria tuotantoja ja lisäksi me tarjoamme studion mahdollisuuksia suomalaisille spottituotannoille ja muille. ”
Osana kuvauksia on tehty myös paljon kokeilua ja testailua siitä mikä toimii ja mikä ei. Lediseinä on kuitenkin uutta teknologiaa ja ala kehittyy nopeasti.
Obiskalta vuokrattiin käyttöön laajakulmalinssiä muualta hankittujen samanlaisten lisäksi. Näiden avulla rakennettiin rig, jossa oli monta linssiä yhdelle kameralle. Esimerkiksi Canon EF 16-35mm:stä oli toisella yhteistyökumppanilla pari ja Obiskalta vuokrattiin vielä kolmas.
Elokuvia kuvataan usein kamerarigeillä, joissa on useampi kamera kuvaamassa samaan aikaan. Tällaisella voi saada periaatteessa 360-asteen näkymän rakennettua. Kuitenkin nykyisissä valmiissa 360-kameroissa, jopa kalliissa ammattikäyttöön tehdyissä on omat ongelmansa.
”Valmiissa ammattikäyttöön tehdyissä 360-kameroissa on valitettavasti yleensä aika huono piirto ja linssit eivät ole riittävän laadukkaita, ne eivät usein tallenna RAW-muodossa ja lisäksi sensorien dynamiikkakin on huonoa. Kovassa kontrastissa esimerkiksi taivas palaa helposti puhki.”
Valmiiden 360-kameroiden ongelmien vuoksi leditaustalla kuvataan täysin kustomoidulla rigillä.
”Käytämme omia runkoja ja erillisiä laadukkaita linssejä, jotta kaikki tämä on synkassa.”
Erikseen rakennetullakin rigillä on kuitenkin omat haasteensa. Erillisten kameroiden videot yhdistetään eli stitchataan yhteen. Linsseillä on kuitenkin oma nodal point, solmukohta, jolloin vierekkäin olevien linssien näkymät vääristyvät, jos näkymät yrittää yhdistää sellaisenaan. Kaukana olevalle kohteelle ei tällaista ongelmaa ole, mutta mitä lähempänä kohde on, sitä ongelmallisempi tämä on.
Kuva: Fireframe.
”Nyt protoamme ratkaisua, jolla saamme kuvattua laajaa kulmaa tähän 180-asteen lediseinää vasten niin, että videoiden yhdistely olisi kuitenkin helppoa. Sinänsä tämä ei eroa kovin paljoa valokuvien yhdistelystä.”
Videolla liikettä kuitenkin menee usein eri suuntiin ja eri etäisyyksillä. ”Ongelmia tuo esimerkiksi, kun joku kävelee lähelle kameraa. Se toimii hieman eri tavoin videolla kuin stilleissä.”
Tällaisessa tilanteessa linssin koko, siitä ja linssien sijoituksesta johtuva parallax-efekti (vääristynyt lomittuminen) aiheuttaa ongelmia.
”Tämän vuoksia testaamme erilaisia polttovälin millimääriä, vaaka- ja pystystitchausta ja ylipäänsä haemme tähän parhaiten soveltuvaa komboa. Olisi tosi hienoa, jos saamme aikaiseksi yhden rigin, minkä voi vain nostaa laatikosta ja lähteä kuvaamaan.”
Vuokralinsseistä parhaan yhdistelmän etsimisessä hyötyä, kun laitteita on helppo testailla ristiin eikä tarvitse tehdä ylimääräisiä investointeja turhaan. Markuksen mukaan vuokraukseen liittyvät asiat onnistuivatkin hyvin.
”Obiskalla on ollut erittäin hyvä palvelu ja kaikki on toiminut hyvin”.
Täydellisen rigin metsästys saattaa nopeasti kehittyvässä ympäristössä olla myös jatkuvasti päivittyvä käsite. Ylipäänsä Fireframella tehdään hyvin paljon yrityksen sisäistä tutkimustyötä virtuaalikuvaamisen eteen, oli sitten kyseessä taustojen reaaliaikainen liikkuminen oikeassa perspektiivissä ja 3D-kuvauksen hyödyntäminen. Koska koko virtuaalikuvaamisen ala kehittyy nopeasti ja sen käyttö suurissa tuotannoissa vielä niin uusi asia, ratkaisut pitää usein rakentaa erikseen ja löytää sopivat kalusto- ja työskentely-yhdistelmät erilaisille toteutuksille.
Non-destructive kuvankäsittely (tai tuhoamaton muokkaus) on kuvankäsittelytekniikka, jossa alkuperäiset tiedot säilyvät vahingoittumattomina ja muuttumattomina. Tämä tarkoittaa, että kuvan alkuperäinen eheys säilyy ja kaikki tehdyt muutokset ovat peruutettavissa. Tällä menetelmällä voit kokeilla muokkauksia ilman, että vaarana on alkuperäisen valokuvan menettäminen.
Affinity Photo 2 -ohjelmiston avulla voit hallita muokkauksia layereiden (kerrosten), maskien, adjustment layerien (säätötasojen) ja effects layerien (tehostetasojen) yhdistelmän avulla. Kerrosten avulla erilaisia säätöjä voidaan soveltaa itsenäisesti saman kuvan yksittäisiin osiin tai elementteihin, mutta samalla se pysyy yhtenä yhdistettynä tuloksena. Näin on helppo siirtyä edestakaisin eri muokkaustasojen välillä heikentämättä tai muuttamatta kuvan alkuperäistä laatua. Maskien avulla voit soveltaa säätöjä vain tiettyihin kuvassa oleviin alueisiin, kuten varjoihin tai kohokohtiin, ja jättää muut alueet käsittelemättä, mikä mahdollistaa tarkat ja yksityiskohtaiset muokkausvaihtoehdot. Näiden työkalujen avulla ei-tuhoava muokkaus auttaa sinua pysymään tuottavana ja samalla säilyttämään valokuviesi aitouden.
Tässä artikkelissa tutustumme pintapuolisesti clipping maskien perusominaisuuksiin käytännön esimerkin kautta.
Clipping maskin käyttäminen Affinity Photo 2:ssa on uskomattoman hyödyllinen työkalu kuvien muokkaamisessa. Clipping maski on pikselien muoto tai valinta, joka peittää (tai piilottaa) kuvan osat, joiden et halua näkyvän. Tämä auttaa luomaan saumattoman kokemuksen katsojille, ja voit parantaa tiettyjä elementtejä kuvissasi haluamallasi tavalla tuhoamalla alkuperäistä, kuten esimerkiksi suoraan kuvasta kumittaminen tekisi. Clipping maskilla piilotettuja osia saa takaisin niinkin helposti että maalaa aluetta vaalealla clipping maskilla valittuna, ja kun on tarve jälleen piilottaa lisää voi jatkaa maalaamista mustalla värillä.
Yksi tapa käyttää rajausmaskia on kahden eri kuvan asettaminen päällekkäin vahingoittamatta kumpaakaan kuvaa. Kuvien ei tarvitse edes olla eri kuvia, vaan voit kopioida saman kuvan alkuperäisen päälle, ja rajata siitä osia piiloon clipping maskin avulla paljastaen alla olevan eri kerroksen (muokkaamattoman) kuvan. Maskien avulla voit luoda esimerkiksi taiteellisen syväterävyystehosteen, joka olisi vaikeaa tai mahdotonta muilla menetelmillä alkuperäistä kuvaa tuhoamatta.
Käymme pikaisesti vaihe vaiheelta läpi clipping maskin ja effects layerin käytännön sovellutuksen taustan sumentamisessa. Tämä on hyvä, helppo ja nopea tapa tutustua tuhoamattoman kuvankäsittelyn hyötyihin, kerroksiin ja maskeihin.
Lähtötilanteena meillä on tässä kuva jonka tausta on sumea, mutta ei niin sumea kuin haluaisimme sen olevan. Aloitetaan valitsemalla Selection Brush-työkalu (pikanäppäin W) jolla saa helposti maalattua suuriakin alueita nopeasti. Valitaan tällä kertaa alue joka halutaan sumentaa. Tämän kuvan kohdalla helpoin rajaus löytyy tuosta nurmikon alareunasta kontrastin ansiosta, joten valitaan se ja tarkennetaan hieman myöhemmin.
Koska tässä tapauksessa haluamme myös jättää näkyviin clipping maskilla piilotettavan osan, mutta sumentamattomana, tulee taustalle kopioida toinen layer (taso). Kopiointi onnistuu näppäinyhdistelmällä Ctrl + J tai valitsemalla kopioitava taso oikealla hiiren klikillä ja valitsemalla "Duplicate".
Kopioinnin jälkeen voidaan hyödyntää valintaa klikkaamalla maskinappia (tasoikkunan alareunassa painike jossa on ikään kuin reikä vaalean neliön keskellä) ja valita sieltä "Mask".
Kun maski on otettu käyttöön, näet tasoikkunassa varsinaisen tason oikealla puolella neliön jossa on tummaa aluetta. Se tumma alue on pois rajattua aluetta vasemmalla puolella näkyvästä tasosta - eli se jää lopullisesta kuvasta piiloon. Tällä kertaa tummana alueena on kaikki mikä ei sisältynyt alussa tehtyyn rajaukseen.
Nyt kun lisäämme FX-painikkeesta (aiemmin käytetyn maskipainikkeen kanssa samassa rivissä pari pykälää oikealla) pääsemme testaamaan miltä näyttää Gaussian Blur-sumennus näin käytettynä. Valitaan Gaussian Blur ilmestyneestä listauksesta, ja lisätään tehoa. Pian on selvää että tehoste näkyy vain osiossa jota clipping marsk ei leikkaa pois.
Non-destructive kuvanmuokkaus, kuten Layer Effects tässä, mahdollistaa jo tehtyjen efektien käytöstä poiston ihan missä vaiheessa tahansa. Jos vaikka ihan kuvan loppuvaiheella vasta tajuaakin ettei halua jotain tiettyä sumennusta, sävyä, hehkua, varjoa mukaan kuvaan, sen voi käydä klikkaamassa pois tuosta. Sama ei onnistuisi jos se olisi tehty suoraan kuvaan.
Myös rajausaluetta voi myöhemmin vaihtaa, ja helposti. Clipping mask toimii yksinkertaisuudessaan niin että tummat osat jää pois ja vaaleat pysyy kuvassa - eli kun valitsee itse maskin käyttöön tason sijaan ja maalaa siihen mustalla tai valkoisella niin sitä mukaan kuvaa saa piiloon tai näkyviin.
Tällä kertaa jälkikäsittelyssä häivytetään hieman tuota turhan terävää rajausta sumennetun alueen ja terävän alueen välillä, ettei se pistäisi ihan niin pahasti silmään. Tämä tapahtuu helpoiten nappaamalla käyttöön suuri ja pehmeä sivellin (Paint Brush Tool, 0% Hardness ja koko niin suuri kuin voi sotkematta teräväksi jäävää aluetta). Siveltimellä maalaten tummaa reunaa vaaleammaksi saadaan tehty sumennusefekti ulottumaan hieman lähemmäs taustasta.
Clipping maskia voidaan käyttää myös edistyneempiin kuvankäsittelytehtäviin, kuten rotoskooppianimaatioihin, liikkeenseurantaan ja taustojen poistamiseen videoista. Kuvien muokkaaminen clipping maskien avulla on tullut paljon helpommaksi Affinity Photo 2:n parannettujen toimintojen ja intuitiivisen käyttöliittymän ansiosta. Tämä artikkeli on vain pieni pintaraapaisu siihen mitä kaikkea Affinity Photolla voi non-destructive kuvankäsittelyn parissa tehdä, mutta tästä on helppo aloittaa ja soveltaa edellämainittuja perusasioita lukemattomiin eri käyttötarkoituksiin.
Syväterävyys on valokuvaustermi, jota käytetään kuvaamaan, kuinka suuri osa kuvasta on tarkennettu. Valokuvassa, jossa on matala syväterävyys, vain pieni osa on tarkennettu, ja kaikki muu näyttää epätarkalta. Valokuvassa, jossa on suuri syväterävyys, lähes kaikki on tarkennettu. Valokuvaajille syväterävyys voi olla hyödyllinen apuväline, jonka avulla voit korostaa tiettyjä elementtejä valokuvissasi ja vähentää toisten korostamista. Sitä voidaan käyttää, kun halutaan kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan, saada jokin esine näyttämään elämää suuremmalta tai yksinkertaisesti esitellä jotain kaunista ilman häiriötekijöitä. Useimmat valokuvaajat käyttävät sitä kuitenkin enemmänkin korostuksena kuin valokuviensa pääelementtinä. Katsotaanpa muutamia luovia tapoja, joilla voit käyttää syväterävyystekniikkaa valokuvauksessasi!
Jos sinulla on arkkitehtuurikuva, jossa on suuri syväterävyys ja haluat luoda illuusion hyvin korkeasta rakennuksesta, voit pienentää syväterävyyttä. Tässä tapauksessa keskityt osaan rakennuksesta ja häivytät loput. Tämä saa tarkennetun osan näyttämään paljon suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Voit käyttää tätä tekniikkaa myös kuvatessasi ihmisiä. Jos haluat, että henkilö näyttää pidemmältä tai lyhyemmältä kuin hän todellisuudessa on, voit lisätä tai vähentää syväterävyyttä ja manipuloida katsojan käsitystä. Vastaavasti, jos maisemakuvassa on pieni syväterävyys, jolla korostetaan kohteen etäisyyttä, voit lisätä syväterävyyttä, jotta etäisyys näyttäisi lyhyemmältä.
Muotokuvauksessa on kyse kuvattavasta henkilöstä tai kohteesta. Jos haluat tuoda henkilön tai esineen esiin parhaalla mahdollisella tavalla, sinun on varmistettava, että muu kuvauskohde on tarpeeksi epätarkka, jotta se ei vie huomiota kohteesta. Matalan syväterävyyden luomiseksi muotokuvauksessa sinun on rajattava tarkennusalue henkilöön tai esineeseen. Näin varmistetaan, että henkilö on tarkennettu ja tarkennusalueen ulkopuolinen alue on epätarkka. Lue lisää henkilökuvauksesta täältä.
Tuotekuvauksessa kannattaa harkita syväterävyyden käyttöä, jotta kuvan eri yksityiskohdat ja piirteet tulevat esiin. Jos haluat varmistaa, että kaikki kohteet tarkentuvat, kun otat kuvan, jossa on useita tuotteita, käytä pientä aukkoasetusta. Käytä kapeaa syväterävyysaluetta, jos haluat tarkentaa yhden tietyn kohteen. Tällä menetelmällä ensisijainen kohde pysyy tarkennettuna, kun taas muut kohteet ovat epätarkkoja. Lisäksi voit kokeilla matalaa syväterävyyttä, jotta taustan puutteet eivät näkyisi niin selvästi.
Syväterävyyden käyttäminen osana tuotekuvausta on myös hyvä keino korostaa lifestyle-kuvissa (ikään kuin arkikäytössä) esitettyjä tuotteita ja välittää yksityiskohtaista tietoa yksittäisistä tuotteista muiden tuotteiden seassa. Tässä esimerkissä saippuapala teksteineen korostuu pyyhkeen, lautasen ja harjan joukosta. Olipa kyse sitten tietyn tuotteen korostamisesta tai korostuksen luomisesta pehmentämällä sitä ympäröiviä häiritseviä elementtejä - tämän valokuvaustyökalun oikeaoppisen käytön ymmärtäminen edellyttää luovuutta!
Kun ymmärrät, miten syväterävyys toimii, voit käyttää sitä valokuviesi parantamiseen monin tavoin. Voit käyttää syväterävyyttä valokuvien erottumiseen aina visuaalisten illuusioiden luomisesta kauniiden tuotteiden esittelyyn. Voit myös käyttää sitä luodaksesi liikkeen tunnetta maisemakuviin. Mene siis kokeilemaan syväterävyyttä ja katso, mitä voit saavuttaa.
Ihmisten kuvaaminen voi olla hankalaa, erityisesti jos kuvaaja vasta aloittelee ja mallitkin ovat ensimmäistä kertaa kameran edessä. Se tarkoittaa, että he ovat luultavasti tavallista hermostuneempia ja tuntevat olonsa entistäkin itsetietoisemmaksi ulkonäkönsä suhteen, ja kommunikaatio on erityisen tärkeää. Tässä artikkelissa käymme läpi muutamia vinkkejä helpottamaan henkilökuvaustilanteita.
Keskustele kuvattavan kanssa etukäteen, ja varmista että visionne tulevista kuvauksista on samalla aaltopituudella. Näin vältät kiusalliset hetket kuvauspaikalla ja varmistat, että kuvista tulee mieluisat tai että ainakin tavoite on yhtenevä kuvattavan kanssa. Keskustelemalla voi löytää yllättäviäkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja kuvausideoita.
Valokuvaus on yhteinen projekti - sinä ja kuvattavat työskentelette yhdessä luodaksenne jotain kaunista ja merkityksellistä. Siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki ovat samalla aaltopituudella ennen kuvauksen alkua. Keskustelkaa yhdessä kuvausten yksityiskohdista, millaisia vaatteita, hiuksia ja meikkiä käytetään, ja erityisesti käykää läpi henkilökohtaiset rajat. On tärkeää että sekä kuvattavilla että kuvaajalla on kuvauksissa turvallinen ja mukava olo, ja henkilökohtaisia rajoja kunnioitetaan.
Vaikka etukäteen on jo keskusteltu ja suunniteltu, on hyvä kysellä lisää myös kuvausten aikana. Voi olla että jokin idea, mikä on alunperin tuntunut hyvältä, ei tunnukaan enää samalta. Vastaavasti uusia ideoita on voinut hyvinkin syntyä kuvausten aikana. Joskus parhaat otokset syntyy improvisaatiosta kesken kuvausten.
Avoimet kysymykset voivat olla avain mielikuvituksen aktivointiin. Kuvien ottamisen jälkeen voit vielä kysyä "olisitko halunnut vielä jonkun tietynlaisen kuvan" tai "meillä on vielä hetki aikaa, koetko että jotain puuttuu?". Kysyminen madaltaa kynnystä tuoda ideoita esiin ja auttaa puhumaan ideoista jotka muuten saattaisivat tuntua toisen ajan tuhlaamiselta, tai muuten vaan ujostuttaa tuoda esiin.
Puhutaan ensin kuvausvälineistä, joita tarvitset henkilökuvaamiseen. Muotokuvakuvaukseen voidaan käyttää monenlaisia kameroita ja tarvikkeita, joten se, millaista asetelmaa päädyt käyttämään, riippuu paljon tavoitellusta lopputuloksesta ja budjetista. Tärkeää on, että ymmärrät jokaisen käytettävän laitteen hyvät ja huonot puolet, jotta aika kuvattavan kanssa ei mene oman kameran asetuksiin tutustumiseen.
Ensimmäinen tarvitsemasi varuste on tietysti kamera. Mikä tahansa nykyaikainen DSLR-kamera tai peilitön kamera käy tähän tarkoitukseen, mutta parasta jälkeä ja laajimmat mahdollisuudet jälkikäsittelyyn tarjoaa kamera joka pystyy kuvaamaan RAW-formaatissa, joka tallentaa huomattavasti enemmän tietoa kuin esimerkiksi jpeg-kuviin saa.
Kameran lisäksi tarvitset todennäköisesti myös yhden tai useamman objektiivin. 50mm polttovälin objektiivia pidetään yleensä "normaalipolttovälinä", sillä se kuvaa maailmaa hyvin samankaltaisesta perspektiivistä kuin ihmissilmä eikä siten vääristä kohdetta. Laajempi linssi vääristää etenkin reunoja ja pidempi polttoväli usein litistää kohdetta. Myös aukko on hyvin tärkeä huomioida henkilökuvissa. Suuriaukkoinen linssi mahdollistaa hyvin esimerkiksi luonnonvalossa kuvaamisen, mutta se tuo kuviin myös hyvin kauniin bokehin eli taustan sumennuksen ja erottaa kohteen taustasta. 50mm objektiiveihin kuuluu myös Canon EF 50mm f/1.2 L USM jonka erinomaisen valovoiman ansiosta valokuvaus vaihtelevissa olosuhteissa ja pienellä valolla onnistuu helpommin. Teleobjektiivi taas voi olla hyödyllinen, kun haluat ottaa lähikuvia silmistä ja muista pienistä yksityiskohdista.
Mikäli tarvitset apua objektiivin valintaan, tsekkaa Obiskan artikkeli aiheesta täältä.
Kohteiden valaisemiseen on monia tapoja sekä sisällä että ulkona. Yksi parhaista tavoista valaista kuvattavat kohteet on käyttää luonnonvaloa aina kun se on mahdollista. Henkilökuvaukseen sopiva luonnonvalo ei kuitenkaan ole sama asia kuin suora auringonpaiste, vaan pikemminkin tulisi hyödyntää hajonnutta, esimerkiksi pilvistä heijastunutta pehmeämpää valoa.
Näin voit välttää liialliset varjot ja kovan valon, jotka voivat saada kuvat näyttämään liian lavastetuilta. Kovat varjot, esimerkiksi suorasta salamasta tai suorasta auringonpaisteesta, poistavat kuvista valoisuuden sävyt ja tekevät kuvaan kovan, luonnottoman kontrastin. Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvatessa täytesalaman avulla voi pyrkiä pehmentämään tätä kovaa kontrastia, sillä salama valaisee varjoja, ilman että kykenee yleensä päihittämään auringonvalon voimakkuutta kuvan valoisilla alueilla.
Sisätiloissa kuvatessa voit yrittää sijoittaa kuvattavat lähelle ikkunaa, josta tulee runsaasti luonnonvaloa. Voit myös käyttää keinovaloja, kuten lamppuja ja salamalaitteita, täydentämään luonnollista valonlähdettä.
Kun kuvaat kohteitasi, on tärkeää noudattaa heille antamiasi lupauksia. Varmista, että lupaat kohdella kohteitasi kunnioittavasti sekä pitää kiinni sovituista rajoista. Kun olet kuvannut kohteesi, näytä heille lopullisten tuotosten lisäksi myös otoksia kesken kuvausten. Näin kuvattavat voivat tarkastella kuvia ja antaa sinulle arvokasta palautetta. Se voi myös auttaa sinua kehittymään paremmaksi valokuvaajaksi, sillä voit käyttää kuvattavien palautetta tulevien kuvausten parantamiseen.
Muista henkilöitä kuvatessa, että valokuvauksen sääntöjä opetellaan, jotta niitä voidaan hallitusti rikkoa. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä uusia otoksia, älä pelkää kokeilla. Kokeile erilaisia asentoja, asetuksia ja rekvisiittaa. Kerro kuvattaville, mitä aiot kokeilla, ja pyydä heidän ajatuksiaan ja palautetta ideasta. Luota vaistoihisi äläkä pelkää ylittää mukavuusalueesi rajoja, sillä juuri näin voit kasvaa valokuvaajana.
Artikkelikuva: Mikael Boström
Kissakuvat huomion vetonaulana internetissä on sosiaalista mediaa vanhempi ilmiö, mutta sosiaalinen media on vahvistanut sitäkin ilmiötä entisestään. Kauniit kuvat söpöistä eläimistä viihdyttävät ja piristävät. Niiden kuvien takana on lemmikkejä valokuvaavat ihmiset ihan oman koiran touhuja seuraavista ihmettelijöistä sillä elantonsa tienaaviin ammattivalokuvaajiin. Kännykällä juosten kuvattuja eläinkuvia ja -videoita väheksymättä tämä artikkeli keskittyy suunnitelmallisempaan harrastelijakuvaukseen, ja siihen liittyvien alkuhankaluuksien välttämiseen.
Lemmikkikuvaus eroaa ihmispotreteista ainakin niin, että kuvattavan kanssa voi olla vaikeampi kommunikoida - erityisesti jos kuvaaja ja kuvattava ei tunne toisiaan kovin hyvin henkilökohtaisella tasolla. Tällöin mukana on hyvä olla joku, jolla on parempi yhteys kuvattavaan - lemmikkien kohdalla se on yleensä omistaja, kouluttaja, kasvattaja, tai joku muu lemmikin kanssa paljon aikaa viettävä henkilö. Ylipäätään vähintään kahden henkilön läsnäolo helpottaa kuvaustilanteessa todella paljon, koska kuvaajalla on kuitenkin kaksi kättä kamerassa, ja kasvot usein kameran takana piilossa kuvauksen aikana.
Tämä artikkeli keskittyy lemmikkikuvaukseen miljöössä, sillä lemmikkikuvaus studiossa on jo ihan kokonaan oma taiteenlajinsa.
Miikka Järvinen on Haminalainen valokuvaaja, joka kuvaa paljon (isoja ja vilkkaita) koiria. Kysyimme Miikalta vinkkejä lemmikkien valokuvaukseen, ja vinkkejä saimme:
- Kuvakulmalla on väliä, kukaan ei halua nähdä koirakuvia normaalista perspektiivistä ylhäältä, vaan on parempi kuvata koiran tasolta.
- Vilkkaat eläimet juoksee pääsääntöisesti aika kovaa, joten runko ja linssi nopealla tarkennuksella on todella tärkeitä.
- Valovoimaa ja valoa on syytä olla riittävästi, sillä nopeat liikkeet vaatii nopeita suljinaikoja. Tämä pätee erityisesti juokseviin eläimiin. Kirkas pilvinen päivä auttaa myös.
- Myös kuvattavan eläimen väri on syytä huomioida. Ääripäiden, todella tummien ja todella vaaleiden eläinten, kohdalla joutuu usein tekemään kompromisseja valotuksen suhteen. Monesti myös etenkin musta koira on todella haastava tarkennettava kameralle.
- Sarjakuvaus on pop.
Miikan portfolio lemmikkikuvineen löytyy täältä sekä kuvausaiheinen Instagram täältä.
Vaikka päivä olisi pilvetön, akku täynnä, nopea muistikortti tehokkaassa rungossa ja nopealla objektiivilla, voi lemmikkikuvauksissa silti kohdata kärsivällisyyttä vaativia tilanteita, muuttujia ja haasteita.
Täydellisen kuvan saaminen voi vaatia monta kokeilua ja satoja ruutuja. Jos kuvauksissa kestää liian pitkään, voi eläin tylsistyä ja kaivata muita virikkeitä - joskus on ehkä lopetettava kesken ja jatkettava toisena päivänä.
Lemmikkikuvauksissa on tärkeää edetä eläimen ehdoilla, niin ettei kuvattava lemmikki stressaannu tai kärsi. Esimerkiksi kuumalla ilmalla koirien juoksuttaminen liian pitkään voi olla koiralle hyvinkin haitallista. Kylmällä taas pitää varoa ettei pienemmät lemmikit palele.
Kuvauksiin on hyvä ottaa mukaan lemmikille vettä ja herkkuja. Vesi on tärkeää ylipäätään, mutta herkuilla lemmikkiä on mahdollista rauhoitella ja ohjata kuvausten aikana.
Obiska suosittelee kuvauskalustoon erityisesti nopeita objektiiveja, kuten vaikkapa tämä Canon EF 50mm f/1.2 L USM joka on erityisen kiva potretteihin kissan tai koiran kanssa. Nopeuden lisäksi tällä linssillä saa aikaan todella näyttävän bokeh-efektin.
Image stacking eli kuvien päällekkäin kasaus tarkoittaa tässä kontekstissa usean kuvan yhdistämistä yhdeksi valikoiden niistä osia halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tekniikkaa hyödynnetään valokuvauksessa useimmiten joko valotuksen (aperture stacking) tai tarkennuksen (focus stacking) valikoivaan "kasaamiseen" lopullista tuotosta varten. Tavoitteena voi olla esimerkiksi kauniisti valaistu maisemakuva jossa pimeitä ja valoisia kohtia on tasattu poimimalla eri valoituksella otetuista kuvista sopivia kohtia, tai makrokuva jossa tarkennusalue on laajempi kuin mitä yksittäisellä kuvalla on mahdollista saavuttaa. Tämä postaus käsittelee jälkimmäistä.
Makrolinssillä tarkennusalue on huomattavan pieni, joten jos kohteella on yhtään syvyyttä, on syytä kuvata pienellä aukolla. Tämä tarkoittaa että valaistusta ja valotusaikaa tarvitaan reilusti. Pitkä valotusaika taas puolestaan tarkoittaa suurempaa tärähdysriskiä, ja tekee käsivaralla kuvaamisen yksinkertaisesti mahdottomaksi. Helpoin tapa eliminoida ylimääräiset tärähdykset, ja pitää kamera paikallaan kuvaamisen ajan (useita sekunteja) on laittaa kamera kolmijalalle tukevasti kiinni. Laukaisun aiheuttaman pienen tärähdyksen saa eliminoitua käyttämällä joko etälaukaisinta tai ajastinta. Ennen kuvaamista on syytä miettiä minkälaista lopputulosta tavoitellaan, se tekee kuvien valikoinnista ja yhdistelystä huomattavasti helpompaa.
Focus stacking -vaihetta helpottaa huomattavasti jos käytössä oleva kuvankäsittelyohjelma sisältää valmisominaisuuksia siihen. Vaikka käytännössä kaiken voi tehdä myös perinteisillä layereilla ja maskeilla, on työ huomattavasti kevyempää valmiilla "Focus merge"-toiminnolla joka yhdistelee kuvat ensin automaattisesti, ja viimeistelyn voi tehdä käsin.
Minun valintani tähän on Affinity Photo josta löytyy Focus merge-ominaisuus. Ominaisuuden käyttö toimii niin että "File"-valikosta valitaan "New Focus Merge..." jonka jälkeen ruudulle aukeaa "Sources"-ruutu kuvien lisäämistä varten.
Kuvien lisäämisen jälkeen ohjelma hahmottelee parhaansa mukaan terävimpiä kohtia kerroksista esille, mutta kehittynytkään ohjelma ei ole täydellinen. Viimeistely on onneksi helppoa - valitse "Sources"-ikkunasta yksittäinen kerros, ja klikkaa "Source preview" laatikon vasemmasta alakulmasta päälle. Näkymässä on tällöin yksi kerros kerrallaan, ja voit poimia "Clone stamp"-työkalulla maalaten haluamasi kohdat valitusta kerroksesta näkymään lopullisessa tuotoksessa.
Focus merge on tässä esitelty kuvankäsittelyllä laajemman tarkennusalueen rakentamisessa, mutta sitä voi hyödyntää myös aivan toisenlaisissa kuvissa, kuten maisemakuvissa missä tarkennusalueita halutaan lähelle sekä kauas.
Nämä kuvat on kuvattu Canon MP-E 65mm f/2.8 1-5 x Makrolla, todella tehokkaasti suurentavalla ja tarkalla makroputkella. Kuvauskohteena artikkelikuvassa pihapensaassa seikkaileva jäärä, ja esimerkkikuvissa työpöydällä makoilleiden aurinkolasien rangan ruuvi. Ruuvin halkaisija on arviolta 1-2mm, eli sen olemassaoloa tuskin tiedostaa, ellei siihen yritä tarkentaa makroputkella.
Tällä putkella saa esiin arkipäiväisistäkin asioista jännittäviä yksityiskohtia, näkee pölypallot, hiukset ja koivunlehdet aivan uudessa valossa. Jos makrokuvaus kiinnostaa, niin tämän objektiivin voi vuokrata edullisesti vaikka viikoksi tai kahdeksi kuvaustreeneihin osoitteesta obiska.fi
Kokosimme Obiskalla alkavan kesän seikkailuja varten kätevän listan vinkkejä helpottamaan matkalle valmistautumista. Tekstiä on jonkin verran, joten mikäli olet kiinnostunut vain tietystä osa-alueesta, voit hypätä suoraan kiinnostavimpiin kohtiin klikkaamalla sisällysluettelosta.
Kun huomaat että joku tärkeä vinkki puuttuu listalta, kerro siitä meille vaikkapa kommenttina vapaavalintaisessa somekanavassa, yksityisviestinä tai sähköpostitse, niin lisäämme vinkit listaa täydentämään kiitosten kera!
Matkaa suunnitellessa jo on hyvä tarkistaa että passi on voimassa. Mikäli passi on vanhentunut, uuden hankkiminen saattaa kestää ruuhkista riippuen jonkin aikaa, joten sitä ei kannata jättää ihan viimehetkeen. Passin uusimisen voi hoitaa ajanvarauksella Poliisin sivuilta tai jonottamalla toimipisteeseen joka käsittelee lupa-asioita (huom! kaikki toimipisteet eivät käsittele!). Jonottamalla asian saa hoidettua ilman ajanvarausta, mutta jonotusaika on tänä keväänä ollut korkeimmillaan yli kolmea tuntia, mikä on huomattavan pitkä rajalliseen aukioloaikaan nähden etenkin pikkukunnissa.
Passin lisäksi matkailijalla on suotavaa olla rokotukset kunnossa vaarallisimpia tauteja vastaan. Rokotukset ja tarkemmat neuvot saa maksutta omasta terveyskeskuksesta, tai lääkärin reseptillä apteekista. Lue lisää THL:n verkkosivuilta.
Ajankohtaisimmat tiedot matkustusrajoituksista ja mahdollisista vaadituista erityistoimenpiteistä saat lentoyhtiön sivuilta, esimerkiksi Finnairin matkustusvaatimuskartasta tai Norwegianin vastaavasta. Huomaa myös että maskikäytännöt voi vaihdella lentoyhtiöittäin riippumatta lähtö- tai saapumismaan käytännöistä.
Pahimman sattuessa matkavakuutus on halpa ja tärkeä hengenpelastaja. Matkavakuutuksia kilpailuttaessa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen että vakuutus varmasti on korvauskatoton ja sisältää ambulanssilennot Suomeen. Monista yleisimmistä matkavakuutuksista löytyy molemmat, mutta poikkeuksia löytyy ja ne on syytä huomata ennen kuin vakuutukselle tulee käyttötarvetta. Matkavakuutuksen saa voimaan valtaosalla vakuutusyhtiöistä nopealla puhelinsoitolla välittömästi vaikka matkalla lentokentälle - jos ei ole muistanut hoitaa ennen sitä kuntoon. Mikäli matkavakuutuksessa haluaa säästää, hinta kertyy pääosin tavaroiden korvaussummasta johon voi itse vaikuttaa. Terveydestä ei tule tinkiä. Jos mukanasi on vuokrakalustoa, kannattaa tarkistaa kattaako esimerkiksi kotivakuutuksesi vieraan irtaimen omaisuuden katoamista tai rikkoutumista. Esimerkiksi Obiskan laitteet saa viedä ulkomaille rajoituksetta, mutta niitä ei ole vakuutettu erikseen Obiskan puolesta.
Pitkillä (ja miksei lyhyemmilläkin) lentomatkoilla lentosukat, eli verenkiertoa tukevat tukisukat, ovat korvaamaton apu niin terveyden kuin mukavuudenkin kannalta. Pitkillä lennoilla tuntikausien istuskelu ja vaihteleva ilmanpaine saattaa aiheuttaa veren kerääntymistä nilkkoihin, jalkoihin, missä voi pahimmillaan muodostua veritulppia jotka aiheuttavat hengenvaarallisia tilanteita lähtiessään verenkierrossa liikkeelle esimerkiksi keuhkoihin tai aivoihin. Vaikka veritulpan riski on pieni, on lentosukilla sen pienentäminen entisestään halpaa, tehokasta ja järkevää. Sopivat lentosukat löytyy helpoiten apteekista henkilökunnan avustuksella. Lentosukkia ei kuitenkaan tule käyttää jos kärsit esimerkiksi diabeteksesta, valtimoiden vajaatoiminnasta.
Moni pakkaamiseen liittyvistä neuvoista voi kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta lista on äärimmäisen hyödyllinen itse pakkaustilanteessa jossa mielen täyttää ihan kaikki muu reissuun liittyvä jännitys ja hämmennys eikä ole helppo muistaa kaikkea.
Muista tarkistaa mitä lennollesi saa ottaa, ja mitä ei. Varautumalla etukäteen välttyy ikäviltä yllätyksiltä turvatarkastuksessa. Myös sallitun matkatavaran määrä vaihtelee lennon ja lipun mukaan, mutta vaikka tilaa olisikin, kevyesti matkustaminen on usein huomattavasti vaivattomampaa ja mukavampaa. On hyvä myös pitää mielessä että takaisin tullessa voi kaivata tilaa tuliaisille.
Kuvauskaluston pakkaaminen onkin mielenkiintoisempi kysymys. Siinä missä alushousut ja vaihtopaita varmasti selviävät rajummastakin lastauksesta, ei kamerakaluston halua nähdä lentävän ihan miten sattuu kangaskassissa ruumaan.
Tärkeintä kameralaukun valinnassa on että se sopii yksilöllisiin tarpeisiisi. Tässä muutama kysymys helpottamaan kartoitusta:
Laadultaan nimenomaan lentokuljetukseen soveltuvien kantolaitteiden kärkipäätä edustaa Pelican. Pelicanilta löytyy kovamuovisia, kevyitä ja kestäviä, kuljetuslaukkuja joka lähtöön. Esimerkiksi Pelican 1535 Air Carry-On Case on nimenomaisesti suunniteltu käsitavaramittoihin ja valokuvauskaluston lentokuljetukseen. Kyseinen laukku on suunniteltu kevyeksi, mutta kestäväksi. Se on vesi- ja pölytiivis, helppo kuljettaa säässä kuin säässä joko kantaen kumipäällysteisestä kahvasta tai vetäen laakeroiduilla pyörillä sisältä vedettävästä kahvasta. Laukku myös tasaa painetta automaattisesti venttiilin kautta, ja pitää kaluston hyvin turvassa.
Huomionarvoista on että lentokuljetukseen paras laukku tuskin on paras myös esimerkiksi vaellukseen, tai pienen kameran kanssa kaupungilla liikkumiseen. Se kuitenkin on kovamuovinen ja isokokoinen. Päivittäinen liikkuminen kameran kanssa sujuu varmasti mukavammin esimerkiksi kamerarepun tai olkalaukun kanssa.
Kamerarepuissa on paljon vaikeampaa löytää yhtä poikkeuksellisen hyvää, koska vaihtoehtoja on niin paljon, ja eroavaisuudet ovat pitkälti mielipidekysymyksiä. Löytääksesi kamerarepun joka juuri sinulle sopii, on tutkittava useita vaihtoehtoja pitäen mielessä kuinka juuri sinä haluat kamerakalustoasi kantaa ja käyttää. Arvosteluiden lukeminen, ja erityisesti käyttökokemusten kysyminen on erinomainen keino kartoittamiseen. Myös arvosteluvideoiden katselu auttaa. Tällä videolla Matti Haapoja käy läpi useita kamerareppuja useilta valmistajilta kertoen niiden erilaisista ominaisuuksista ja omista kokemuksistaan ja mielipiteistään kamerarepuista. Lisää reppuja löytyy Chase Reevesin tunnin kestävältä reppuarvosteluvideolta jossa Reeves on lajitellut reput pieniin, keskikokoisiin ja suuriin reppuihin.
Avainkysymyksiä kamerarepun valinnassa on tietysti mukaan tulevan kaluston koko, pehmusteet, käyttömukavuus ja turvallisuus. Erityisesti pienten kamerareppujen pehmustuksessa on suuria vaihteluita. Esimerkiksi Breviten "The Jumper" on pieni perusreppu jossa pehmusteiden määrä on varsin vähäinen, mikä varmasti osaltaan mahdollistaa hyvin pelkistettyä muotoilua ja kätevää koulureppumaista kokoa ulkoasua. Wandrd:n "PRVKE LITE" taas on jonkin verran tukevamman oloinen ja paremmin suojattu, mutta näyttää jo jonkin verran enemmän kameralaukulta kuin The Jumper (mikä voi olla kantajan mieltymyksistä riippuen hyvä tai huono ominaisuus).
Kaukaa kalliiksi kamerarepuiksi tunnistettavat kantolaitteet voivat herättää tarpeettomasti huomiota matkoilla, ja houkutella kallisarvoista saalista havittelevia varkaita, joten niiden kanssa on syytä olla tarkkana. Kameralaukkua voi myös halutessaan yrittää naamioida "halvemman" näköiseksi esim. lisäämällä ympärille verhoilun kuluneesta vanhasta kankaasta saaden kalliin kamerarepun näyttämään kuluneelta armeijarepulta.
Lentomatkaa ajatellen on syytä miettiä etukäteen tuleeko kameralaukku käsitavaroihin vai ruumaan. Pehmeämpi kameralaukku kulkee mukavasti käsitavaroissa, mutta voi olla riski tavaratilassa. Pakkaajat saattavat ahdata pehmeän kameralaukun laukkupinon pohjimmaiseksi, tai käsitellä muuten kovakouraisesti ikävin seurauksin. Kovakantiset taas eivät ole niin herkkiä, vaan suojaavat sisältöä huomattavasti paremmin myös rajuissa käsissä ja kovissa olosuhteissa.
Kun matkalle lähtiessä määränpää ja kuvauskohteet on edes suurinpiirtein selvillä, voi mukaan lähtevän kaluston valita sen mukaan, ja tarvittaessa täydentää omaa kalustoa tarvittavilla lisäkomponenteilla, kuten kolmijalalla tai vuokralinsseillä. Väliaikaiseen kameraobjektiivin tarpeeseen linssien vuokraaminen on erinomainen vaihtoehto, sillä se on huomattavasti edullisempaa kuin objektiivin ostaminen. Vuokraobjektiivi on edullinen tapa saada kaikki irti lomakuvauksesta ilman kalustokompromisseja.
Laajaan maisemakuvaukseen sopii erityisesti laajat zoom-objektiivit, kuten Canon EF 16-35mm f/2.8 L USM II. Suuri aukko on todella hyödyllinen erityisesti niukassa valossa työskennellessä.
Canon EF 16-35mm on suosittu kauniiden vuoristokuvien ja upeiden merimaisemien lisäksi myös esimerkiksi revontulien ja tähtitaivaan kuvaamisessa.
Objektiivi sopii hyvin seikkailukumppaniksi mitä parhaimpiin maisemiin, sillä se on suhteellisen pieni ja kevyt (paino on 635g ja koko 8,85-11,16 cm)
Jalusta on hyödyllinen maisemakuvauksessa, erityisesti pienellä aukolla kuvatessa. Perinteiselle kolmijalalle on olemassa myös vaihtoehtoja, kuten yksijalkaiset monopodit ja "taskukokoiset" gorillapodit joilla kameran saa esimerkiksi kiven päälle, tai puuhun kiinni.
Kaupunkiseikkailujen taltiointiin sopii todella hyvin ammattilaisten suosima Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM, laajasta normaalipolttovälille zoomaava yleislinssi.
Tämäkin objektiivi on sääsuojattu, ja kestää roiskeita olettaen että sitä käytetään yhdessä tiiviin rungon kanssa. Canon EF 24-70mm f/2.8 L USM on saanut arvosteluissa kehuja erinomaisesta kontrastista, hyvästä värintoistosta ja tarkkuudesta täydellä leveydellä verrattuna muihin saman hintaluokan linsseihin. Myös tämän artikkelin kansikuva on kuvattu samalla objektiivilla.
Kokoa tällä on jo hieman enemmän (paino on 950g ja koko 8,32x12,35 cm), mutta alle kilon linssinä vielä hyvinkin siedettävä mukana kannettava.
Toinen erinomainen vaihtoehto katukuvaukseen on "viiskytmillinen" eli Canon EF 50mm f/1.2 L USM. Edellämainitun tavoin tämäkin linssi säilyttää "normaalin" perspektiivin, eli ei vääristä kuvaa laajakulman tavoin, mutta on lähes puolet kevyempi (paino 545g) ja on pienenä linssinä helpompi kuljettaa mukana kaupungilla liikkuessa. Suuren aukon ansiosta 50mm linssejä pidetään vaihtoehtoja nopeampina, sillä suurempaa aukkoa käyttäessä pärjää pienemmällä valotusajalla.
Luontokuvauksessa erityisasemaan nousee pidemmät teleputket, kuten Canon EF 100-400mm f/4.5-5.6 L IS II USM. Pidempi zoomi mahdollistaa eläinten kuvaamisen niitä häiritsemättä - tai menemättä vaarallisen lähelle.
Kuinka varmistaa että laitteet on saatavilla haluttuna ajankohtana?
Mitä vuokraaminen maksaa?
Saako laitteita viedä maasta pois?
Kuka voi vuokrata?
Vuokrataksesi sinulla on oltava:
Lähteet:
https://poliisi.fi/ajanvaraus-ja-asiointi-poliisiasemalla
https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000008668291.html
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/tietoa-rokotuksista/matkailijan-rokotukset
https://www.mediconline.fi/kenen-ei-tulisi-kayttaa-tukisukkia.php
https://www.youtube.com/watch?v=-YraKM2EdwM
https://www.youtube.com/watch?v=xvunCq_L6qI
https://www.youtube.com/watch?v=B13fMqgRZ-E
https://brevite.co/products/the-jumper-backpack
https://eu.wandrd.com/products/prvke-lite
https://obiska.fi/product/Canon-EF-16-35mm-f-2-8-L-USM-II-4139
https://obiska.fi/product/Canon-EF-24-70mm-f-2-8-L-USM-6018